Uusi tuttavuus käsityölehtien saralla, nimeltään Virkkaajan käsikirja (mutta hei, sehän on lehti, ei kirja), pääsi kotiin asti kun bongasin siitä kauniiden simpukkakuvioisten rannekkeiden mallin. Rakastan virkkaamista yli kaiken, ja jostain syystä hahmotan myös virkkuumalleja paljon puikkotöitä paremmin.
Samaa mallia lehdessä edustivat myös hattu ja kaulaliina. Virkkasin hatun, ja kuin ihmeen kaupalla siitä tuli jopa meikäläisen superdome-kupoliin liian iso. Kastelu lämpimällä vedellä (villa kutistuu?) ei auttanut mitään, joten ideoita uusista tehokeinoista otetaan mieluusti vastaan. Langan väri miellyttää kovasti, se on siniharmaan farkkumainen, tosin hieman liian jäykkä ja villainen omalle iholleni. Mutta myös lämmittää kovasti. Ei siis anneta pikkuseikkojen kuten lievän epäkäytännöllisyyden haitata elämää.
Samaa mallia lehdessä edustivat myös hattu ja kaulaliina. Virkkasin hatun, ja kuin ihmeen kaupalla siitä tuli jopa meikäläisen superdome-kupoliin liian iso. Kastelu lämpimällä vedellä (villa kutistuu?) ei auttanut mitään, joten ideoita uusista tehokeinoista otetaan mieluusti vastaan. Langan väri miellyttää kovasti, se on siniharmaan farkkumainen, tosin hieman liian jäykkä ja villainen omalle iholleni. Mutta myös lämmittää kovasti. Ei siis anneta pikkuseikkojen kuten lievän epäkäytännöllisyyden haitata elämää.
Alkaisko käsityöt riittää tältä erää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti