keskiviikko 24. kesäkuuta 2009

Hölk hölk

Lähdin yksi aamu tapojeni mukaisesti lenkille, ja olo oli normaalia viriilimpi (rasti seinään jo siitä), joten päätin ottaa huvikseni muutaman hölkkäaskeleen while I was at it.

Puolen tunnin päästä huomasin hölkänneeni lähes koko kuljetun matkan (no siis, ei mitään huippuvauhtia mutta kuitenkin). Koska olo oli edelleen kovin kevyt, lisäsin hieman vauhtia ja hölköttelin loppuun asti (paria isoa mäkeä lukuunottamatta), kunnes lopetin n. puoli kilsaa ennen kotia loppujäähdyttelymielessä.

Hyvä minä :) Tämän jälkeen olen käynyt lähes joka päivä hölkkäämässä ihan täpinöissäni.

Seuraava askel: uudet juoksukengät (koska hei, jos hölkkää, voi käyttää sanaa ”juoksu”).

tiistai 9. kesäkuuta 2009

Silmät kiinni ja menoksi

Hervehdys myös reaaliprivaelämän puolelta.

Olen aina ollut kova tyttö tirsaamaan. Viime aikoina päiväuneiluni on saanut lähes eeppiset mittasuhteet, kun vedän viikonloppuisin helposti paria kolmea tirsaa per päivää. Jos päivälle ei ole sen suurempia suunnitelmia, tirsailu saattaa helposti viedä suurimman osan ns. valveillaoloajasta. Kesän lähestyessä olen taas virkistellyt muistia liittyen ulkona auringonpaisteessa tirsailuun, joka ikuisesti D-vitamiinin puutteessa elävälle sisäisiittoisen pohjoisen kansan edustajalle tekee vallan mainiota. Sivu/jälkioireita arskatirsoista tosin tulee ikävästi, alkaen heloittavista käsivarsista, ikävästä toispuoleisesta rusketuksesta ja kipeästä badenbaden-niskasta aina aivan liian pitkiin tirsailutuokioihin. 2 tuntia/shuteye mennee jo yöunien jälkikuittailun (tai etukäteisveloitusten) puolelle. Tosin aurinkokenno lataa akkuja samaan aikaan. Kuolema kuittaa univelat.

Liikunnan harrastaminen on myös tasoittunut tasolle 5-9 krt/vk. Olen jo monena viikonloppuna herännyt (ts. ponkaissut paniikissa pystyyn ajatellen, että työpäivä alkaa) jo seiskan pintaan, lähtenyt aamulenkille, suihkuun ja takaisin sänkyyn jälkilenkkitirsoille.

Niin, ja koska kvantitatiivisuus arvottaa asioita huomattavasti kvalitatiivisuutta paremmin, täytyy mainita myös so far –lukemani, joka on (rumpujenpärinää)
16.9 kg
Mikä on siis karvan vaille 17. Mikä taas on lähes 20. Joka taas käännetään tehokkaasti 40 voipaketiksi. Voi että. Olenpa mainio.