Ihmejuttuja

Ihmekauppa.com ei petä koskaan - ja mieleni piristykseksi kävin valkkaamassa sieltä omat lempparini kotia ja työpöydän kulmaa koristamaan.

Dead Fred -kynänpidike olisi omiaan siihen työpöydän kulmalle. Synkkään huumoriini sopiva koriste täydentyisi, kun piirtelisin viereen muutaman liitupiirroksen erilaisista boogie- ja faarao-asentoisista vainajista, ja askertelisin tulitikuista ja keltaisesta teipistä crime scene -aidat koko komeuden ympärille. Sivupöytäni, olen vihdoinkin löytänyt tarkoituksesi.

Newtonin kehto -nimellä kulkeva härpäke muistuttaa vanhasta kunnon kasari(ysäri?)ajasta, jolloin jokaisella itseään kunnioittavalla wanna-be-johtajalla oli muka moinen. Tästä tulee mieleen ne Michael Douglas -leffat, joissa Miguel pällisteli tärkätyssä kauluspaidassa, sinisessä solmiossa ja Armanin puvussa kalliin näköisessä mahonkitoimistossa sikarinsavupilven ympäröimänä tornitalon korkeimmassa kerroksessa, ja sihteerinaiset toivat kilpaa kahvia ja Wall Street Journalin.

Öhöm, en tietenkään itse omista tällaista.

Tämmöinen on ehkä ihan pakko ostaa. Avaimenperähärpäke sisältää 6 erilaista excuse-ääntä, joilla voit keskeyttää epämiellyttävät puhelut ennen kuin ne muuttuvat totaalisen säälittäviksi, pitkästyttäviksi tai plain old ärsyttäviksi. Puhelujen pakoilu ei ole koskaan ollut näin helppoa.

Last but not least, kolmijalkabotti, jonne voit nauhoittaa oman viestisi ja laittaa sitten vaanimaan viattomia ohikulkijoita pöydälle, seinässä roikkuen tai vaikkapa vessaan. Ääni"tervehdyksesi" saattaa olla esim. "This is god. Stop trying, for my sake." tai aina yhtä akuutti "Sinuna pysyisin kotona.".

Lapsi on terve, kun se leikkii.

En gång till

Uusi tuttavuus käsityölehtien saralla, nimeltään Virkkaajan käsikirja (mutta hei, sehän on lehti, ei kirja), pääsi kotiin asti kun bongasin siitä kauniiden simpukkakuvioisten rannekkeiden mallin. Rakastan virkkaamista yli kaiken, ja jostain syystä hahmotan myös virkkuumalleja paljon puikkotöitä paremmin.

Samaa mallia lehdessä edustivat myös hattu ja kaulaliina. Virkkasin hatun, ja kuin ihmeen kaupalla siitä tuli jopa meikäläisen superdome-kupoliin liian iso. Kastelu lämpimällä vedellä (villa kutistuu?) ei auttanut mitään, joten ideoita uusista tehokeinoista otetaan mieluusti vastaan. Langan väri miellyttää kovasti, se on siniharmaan farkkumainen, tosin hieman liian jäykkä ja villainen omalle iholleni. Mutta myös lämmittää kovasti. Ei siis anneta pikkuseikkojen kuten lievän epäkäytännöllisyyden haitata elämää.

Alkaisko käsityöt riittää tältä erää.

Mambo - I miss you!

Käsityö-OCD:ni etenee kiihtyvää vauhtia.

Novitan iki-ihanasta Mambo-langasta olen kutonut kahdet tumput, yhden laukun ja kaulaliinan. Olin harmissani, kun paksun, pehmeän ja helposti kudottavan langan valmistus lopetettiin (enkä ole yksin), koska varsinkin tumppujen teko langasta lähentelin terapeuttisuudessaan lauantai-iltapäivän Frasier-putken katsomista tai reipasta kävelyretkeä keväisessä perinnemetsässä.

Punainen on minulle hieman hankala väri. Hankalaksi sen tekee siis se, etten osaa käyttää sitä (pitäisikö pyytää Freyalta muutama vinkki?). Punainen on selkeä voimaväri, energian ja go-get-them-asenteen ilmentymä, ja sellaisena mitäänsamattomalle minälleni aivan liian kovia lupauksia herättävä. Käytän punaista sen eri variaatioissa (pinkki, fuksia, possunpunainen, you name it) paljonkin urheiluvaatteissa, koska kuvittelen ylioptimistisesti sen tuovan hitusen extraenergiaa reenaamiseen - mutta yleensä mennään kuitenkin rikoo on riskillä ruma -linjalla.

Mielikuvituksellisen (mustan) toppatakkini kanssa nämä lämpimänpunaiset asusteet ovat kuitenkin päässeet ulkoilemaan useampaankin kertaan. Olen täysin rakastunut noihin tumppeihin, ja vaikka harkitsin alunperin antavani samanlaisen vihreät lahjaksi, taidan mustasukkaisen langan valmistuksen lopettamisesta pitää ne itse. Muahahhahhaa.

I´m back and I have new t-shirts

Kunnonkohotussetti etenee mukavasti, ja voiman, notkeuden ja aerobisien kunnon kohoamisen huomaan itsekin viikottain. On helppoa motivoitua liikkumaan ja tekemään, kun tuloksia tulee säännöllisesti. Tämän viikon saldo:

ma - muokkaus (tämän jätän nyt pois, tunnilla on liikaa porukkaa ja aloittelijat eivät osaa pysyä tällaisen ammattilaisen jaloista poissa)

ke - juoksumattoilua n. puolisen tuntia + pilates-tunti

to - circuit-tunti

la - juoksumattoilua 1 h 20 min + vartin venyttelyt

su - 20 min alkuveryttely + tunti sulkapalloa kaverin kanssa -> julmettu lihasjumi -> epätoivoinen yritys palauttavaan n. tunnin lenkkeilyyn ja venyttelyyn -> jos mahdollista, pahempi lihasjumi

Paino on pudonnut helmikuun alusta n. 8 kg, ja olo on mainio.

Olin lauantaina kaverin kanssa sovittelemassa silmälasien pokia. Kävimme läpi lähes kaikki keskustan liikket, kunnes löysin itselleni täydelliset pokat Sokoksen takana olevasta Nissenistä. Koska vahvuuteni ovat niin vempat, en mahdu ketjun pakettihinnoitteluun, ja linssien hinta on aikas suolainen. Joten otin pokamallin ylös ja laitoin Instruun sähköpostia, josko he voisivat tilata samat raamit. Saisin arskat kaupan päälle. Vähänks ovelaa.

Lisäksi tilasin nämä t-paidat threadless.comista.

Pasila

Ostin Anttilan alennusmyynnistä Pasila-nimisen tv-sarjan ensimmäisen kauden 12 hulvatonta jaksoa dvd:llä.

Kyseessä on huippuhauska suomalainen poliisien arjesta kertova animaatiosarja, jonka TV2 on valitettavasti piilottanut jonnekin puuduttavien keskusteluohjelmien ja itseään toistavien uutisten välimaastoon. Huumori on absurdin satiirista ja sanailu nopeaa & kärkevää, ja poliisisetä on tässä sarjassa aina oikeassa (niin kuin tosielämässäkin?). Päähenkilö Kyösti Pöysti on n. 30vee nuorempi komisaario, joka jostain käsittämättömästä syystä imee vielä tuttia ja jahtaa rikollisia omalaatuisella tyylillään. Tapauksessa riippuen tämä tarkoittaa pahiksen yllyttämistä hyppäämään katolta tai heidän kanssaa riitelemistä kesken panttivankitilanteen. Antaa Kyöstin itsensä kertoa lisää:

"Suomalainen rikos on huonosti suunniteltu, toissijaisista motiiveista tehty ja useimmiten sekä uhrin että tekijän kannalta lähinnä vaivaannuttava kokemus. Poliisin tehtävä on hakea tekijä kotoa, solvata tätä kunnes tämä murtuu itkuun ja siitä sitten pikkuhiljaa paranee ihmisenä eikä enää ryssi."

Sarjaan voi tutustua myös Ylen alta löytyvillä kotisivuilla ja nettitv:ssä. Realismista erkaantuneet voivat myös liittyä Pasila-ryhmään Facebokissa.

Testiloviisa suosittelee :D

Liian terveellistä elämää?

Olen viimeisen 1,5 kk syönyt kuin pieni eläin. Eli säännöllisesti 5 krt päivässä superterveellisesti kasviksia, monipuolista lämmintä ruokaa, puuroa ja muita muitu- & proteiinipitoisia ruokia, ei-karkkeja, ei-leivonnaisia ja ei-sipsejä. Puuroa lukuun ottamatta olen aikas varma, että pienet eläimet syövät juuri näin.

Tästä epäitsekkäästä uhrautumisesta huolimatta vatsani on ollut lähes poikkeuksetta joka aamu sekaisin. Se möyrii heti herätessä ja aamusta riippuen mannerlaatojen liikkeitä muistuttava tektoninen pörinä jatkuu pitkälle työpäivän puolelle. Illalla sama fiilis jatkuu on ja off. Ja muistutan, että omasta mielestäni en terveellisemmin voisi enää syödä. "Epäterveellisin" setti on ollut rusinat ja pähkinät, joilla yritän paikata makean ja suolaisen tarvettani - eivätkä nekään kovin pahoja ole.

Työkaveri kertoi tänään kahvitunnilla lukeneensa, kuinka ruokailutapojen äkillinen muuttaminen epäterveellisestä parempaan, varsinkin kasvis- ja kuitupitoisempaan suuntaan saattaa aiheuttaa vatsanväänteitä, kun omat pikku vatsahapposet yrittävät kylmiltään sulattaa kuitua ja muita vaikeammin sulatettavia ruokia. Että näin.

Mutta. Huomena on hieno päivä luvassa. Aamuväänteiden ja puuron jälkeen suuntaan salille, josta saunan ja pienehkön laittatumisen jälkeen säntään treffeille kaverin kanssa. Olen jo viikkoja himoinnut kunnon PIHVIÄ onnistumatta sellaista syömään (eli ei ole ollut Sodexon ruokalistalla), joten menemme shoppailemaan, turisemaan, ja syömään hyvät PIHVIT. Terveellisesti totta kai.

Sitä siinä sitten sunnuntain sulatteleekin.

Hifistelyä

Homma on mennyt taas kerran ihan hifistelyksi. Edellinen vastaava tapahtuma oli joulun jälkeen, jolloin innostuin ostamaan Prismasta Wii-vehkeen, käytin sitä n. 10 kertaa ja jätin sitten olohuoneeseen tv:n viereen kasvattamaan sähkölaskua.

Viime viikon liikuntasaldo:

ma - Muokkaus
ke - Pilates
pe - Salitreeni

la - Salitreeni joka jämähti 1,5 tunnin juoksumattosessioksi, kun jäin katsomaan naisten hiihtoa

su - Circuit

Uusin paras kaverini on mp3-soittimeni, jonka sivulisälaitteet ovat maksaneet kohta enemmän kuin laite itse.

Ensin tarvitsin uudet nappikuulokkeet, ja innostuin verkkokauppa.comissa ostamaan sellaset, jotka voi kelata laskettelukorteista tuttuun vehkeeseen. Kotiin tultuani huomasin, että tämä vehje oli itse asiassa suurempi kuin koko mp3. Not good.

Sitten ostin uudet tavalliset nappikuulokkeet, joissa oli parempi kuuluvuus.

Kunnes näin kaverilla kätevän kotelon, jota voi kantaa ranteessa tai käsivarressa. Joten ostin sellaisen. Behold:

Ja seuraavaksi tarvitsen nipsun, jolla nappikuulokkeiden johdon saa paitaan kiinni heilumasta (jos laitan sen paidan sisään, se tursuaa ulos hihasta sooner or later).

Miten kuulokkeiden piuhat saa pidettyä tilassa, jossa niiden selvittely ei vie viittä minuuttia joka ikinen kerta kun laitetta käyttää? Kysyy epätietoinen Tampereelta.

Hifistely siis jatkuu.

Suihketta kainaloon

Mari meni ja haastoi kertomaan jokapäiväisistäni maailmantuhoamisrutiineistani, a.k.a. suihkeista. Koska olen liian laiska irroittamaan kameraa jalustastaan, linkkailen täydellisiin nettikuviin (sen sijaan siis, että käyttäisin täydellisiä itse otettuja kuvia).

Hajuvesiä omistan ihan liikaa, ja tällä hetkellä eniten käytössä on DKNY:n Women-tuoksu, joka aluksi tosin tuoksahti mielestäni aivan liian myskiselle omalla ihollani. Mikä lie geeni vallalla, mutta olen monet parfyymit jättänyt kauppaan (tai lentokentän tax freehen), koska niiden tuoksu omalla iholla on ollut liian butch.

Tuleeko kellään muulla tuoksuista voimakkaita mielleyhtymiä tiettyyn aikaan tai paikkaan, jossa ko. tuoksua on käyttänyt? Esimerkkejä:

- Tommy Girl - ensimmäiset opiskeluvuodet cursioineen, yli-innokkaine teekkaripoikineen ja hikisten haalarien kanssa remuamisretkineen. Those were the days.

- Laura by Laura Biagotti - eräs entinen työpaikkani, Excel-viidakkoa ja ylipitkiä päiviä

- ck Be - luminen talvimyräkkäpäivä. Kaninkarvareunuksellinen toppatakin huppu päässä ja silmät sirrillään ulkona lumen keskellä. No ei sentään oikeaa kania.

Miesten tuoksuista nyt puhumattakaan :) Eräs parhaista vastakkaisen sukupuolen tuoksuehostustuotteista on eräs Jean-Paul Gaultierin hajuvesi. Siinä on töpinätöppöskemikaalit kohdallaan ainakin omaan hajuaistiin nähden.

Mutta takaisin asiaan.

Lisäksi törkkäsen hiuksiin monesti Tigin Spoil Me -defrizzer suihketta, joka tuoksuu tigimäisen ihanalle ja silottaa puoliafroani kiireisinä aamuina. Olen täysin addiktoitunut Tigin tuotteisiin, ja lähes kaikki shampooni, hoitoaineeni ja hiustenmuotoilutuotteeni ovat Tigiä.

Niin, ja kainaloon en laita suihketta vaan ihan perinteistä palloa.

(Bonuskysymys: missä kaupungissa sijaitsee kaupunginosa nimeltä Pallo? Kuriositeettinä mainittakoon, että olen asunut Pallossa lähes kaksi vuotta. Pallo!)

Tuoksu. Ja toinen. Tigi.

Eläimiä ja hyönteisiä

Parhaita kirjoja ovat ne, jotka laittavat korvien väliset rattaat eri asentoihin pitkäksi aikaa.

Ensimmäisiä sellaisia oli yläasteella koulussa pakkoväenvängällä luettu George Orwellin Animal Farm (Eläinten vallankumous). Muistan vieläkin olleeni ällistyneen vaikuttunut siitä, miten vaivattoman lapsenomaisella kerronnalla Yrjö sai faabelissaan kommunismin perusperiaatteet ja puutteet havainnollistettua jopa teiniangstiselle ulkonäköpaineiselle yläaste-Loviisalle. Kun maatilalla vallan ottaneet siat (todelliset, eivät vertauskuvalliset) lähettivät ahkeran ja uskollisen hevosparan teuraaksi tienatakseen muutaman lantin, sydämeni itki verta. Ja jos et ole kirjaa lukenut, tunnistat ehkä kuitenkin lentävän lauseen: "Kaikki ovat tasa-arvoisia - mutta jotkut ovat enemmän tasa-arvoisia kuin toiset". How very true.

Toinen moinen elämys syntyi vuosia myöhemmin opiskeluaikana, kun luin Ilkka Remeksen esikoisteoksen nimeltä Pääkallokehrääjä. Kirja on kuvaus Nyky-Suomesta aikajanalla, jossa Neuvostoliitto miehitti maamme Jatkosodan päätteksi ja päädyimme USSR:n ikeen alle samanmoiseksi vasallivaltioksi kuin (muut) Itä-Blokin maat. Tässä todellisuudessa seurataan suomalaisia miehiä, joiden uhkarohkeana suunnitelmana on Suomen itsenäisyyden palauttaminen ja Neuvostojohtajien syrjäyttäminen. Kuvaus on melkeinpä kiusallisen todenmukaista, ja kirja tempaa mukaansa heti alusta alkaen. Juoni on tuttua kiemurtelevaa ja monisyistä Remestä. Kylmät veret hiipivät selkärangassa tätä melkeinpä tieteiskirjanomaista teosta ahmiessani. Kiitokset taas kerran isovanhemmille ja heidän sukupolvelleen.

Kummaltakin kirjailijalta olen lukenut myös muita teoksia, Orwellilta 1984:n ja Remekseltä nuorten kirjoja lukuun ottamatta kaiken, mutta nämä kaksi vakuuttivat eniten.

Testiloviisa suosittelee.

Here we go again

Olen uhkaillut, kiristänyt ja lahjonut itseäni toisessa blogissani jo pitkään, ja nyt olen lopulta siirtynyt sanoista tekoihin. Wooa me.

Epäammattimaisten kommenttien lisäksi tulette siis jatkossa törmäämään myös rääväsuisempaan puoliskooni tässä blogistanian virtuaalinurkkauksessa, jossa jakelen täysin häpeilemättä täydellisiä mielipiteitäni ja ylianalysoitua ajatusvirtaa aiheesta kuin aiheesta aina kun siltä tuntuu.

Juhlistaakseni tätä maailmoja mullistavaa tapahtumaa linkkasin mukaan lempparijulisteeni nettikaupasta. Tämän ostaisin kehystettynä, jos mulla olisi 170 € ylimääräistä. Ja timpuri-poraaja-yleismies, joka sommittelisi ja nostaisi sen seinälle. In the mean while, tyydymme ihailemaan tätä kaukaa.

Welcome.