Joo joo, täällä(kin) ollaan

On se ihme, miten saamaton voi olla. Tai kai siihen olisi pitänyt jo 30+ vuoden syvällä kokemuksen rintaäänellä tottua, mutta kun ei.

No, privarintamalla tapahtunutta:

(yes, I like lists)

- olen kutonut yhden liivin ja toisen puolislipoverihässäkän. Näistä väärän kokoisia ovat - you guessed it - yksi liivi ja yksi puolislipoverihässäkkä.

Aloitin tänään Puro-langasta, jota jokainen itseään kunnioittava wanna-be-käsityöläinen tuntuu tällä haavaa työstävän, toisen slipoverin.

Annan siis slipoveriminälleni uuden mahdollisuuden. Voin sitten mennä vaikkapa sen kanssa töihin ja odottaa, keksiikö joku sanoa "ottaa slipoverin pois...". Luultavasti ei keksi.

- olen onnistunut hukkaamaan autoni ja kaiken mukana kulkeneen maallisen omaisuuteni viikonloppureissulla Päijät-Hämeessä. Don´t ask.

- olen erittäin onnistuneesti vältellyt kaikenlaista siivoukseen, vaatteiden huoltoon ja kodinhoitoon liittyviä toimia useamman viikon.

Conclusion: tarvitsen vaimon.

Tai äidin.

Mutta epäilen, että vaimo kävisi viime kädessä vähemmän hermoille.

(Note to self: katsele L-koodia useammin. )

- olen harrastanut liikuntaa niin, että olen telonut varpaani 2 kertaa uintitreeneissä, selkäni pariksi päiväksi yli-innokkaan pump-tunnin jälkeen ja hankkinut komean kokoelman rakkoja jalkoihin sisäänajaessani uusia sisäliikkakenkiä (huom! tosinaiset eivät käytä pienempiä kenkiä kuin 42)

- olen keksinyt monia tekosyitä täydentää vaatekaappiani uusilla liikuntavermeillä.

Kyllä, tarvitsen uudet tuulen-, veden-, rännän- ja tsunaminkestävät ulkoliikuntahousut siltä varalta, että eksyn joskus ulos pimeällä (oikeasti ulkoliikuntakauteni on huhtikuusta syyskuuhun).

Ja uuden kivan värisen pipon, joka sopii ulkoilutoppatakkiin (jota en myöskään käytä ennen huhtikuuta, jolloin se on liian kuuma ja joudun ostamaan uuden).

- olen myös pudottanut lisää painoa. Helmikuun alusta tällä haavaa -31.6 kg.

Ja olenko tyytyväinen? En tietenkään!

Huumaava itsekritiikki ja ikuinen ylisuorittaminen kunniaan!

Viimeisen 6 viikon aikana vaaka ei ole liikahtanut mihinkään, mikä saa aikaan lähes epätoivoista liikuntahässäköintiä (in a GoGo near you) sekä enkelitjademonitmaista itsekieltäytymistä ruokien suhteen.

Personal trainer, where art thou?

Gaaddämit.

Train me

Harkitsen vakavasti personal trainerin palkkaamista syksyllä.

Olen toki tuloksiin päässyt sitä ilmankin, mutta ajattelen tätä lähinnä investointina itseeni, sekä jatkumona sille effortille, jonka olen asiaan laittanut tähän mennessä. Kesällä kunnon ylläpito ja liikkuminen on (ainakin minulle) helpompaa, koska ulkona on kiva ilma ja lenkille voi lähteä pienin varusteluin melkein aina kun huvittaa. Lisäksi energiaa on enemmän noin niin kuin luonnostaan.

Syksyllä töissä lähtee aivan uusi vaihde päälle (as if this wasn´t enough), tulee kylmää ja pimeää, ja sohvan pohja näyttää taas paljon houkuttelevammalta. Lisäksi en tykkää olla ulkona, kun siellä ei paista aurinko. Tai on kylmää, sateista, epävakaista, lunta, räntää, loskaa, liikaa lehtiä maassa, liukasta tai mahdollisuss mihinkään näistä. Viimeistään syyskuussa siirryn siis sisäaktiviteettien pariin, ja uskallan näyttää nenäälleni aurinkoa ehkä huhti-toukokuussa seuraavana vuonna. Paineet sisäliikuntasalillani ja sen aktiviteeteilla ovat huimat.

Personal trainer saisi:
- Tehdä liikuntasuunnitelman, jota noudattamalla olen olympiaurheilijakunnossa alle puolen vuoden (eli mitä, kuinka usein, millä rytmillä)
- Antaa vinkkejä siihen, miten onnistun välttämään hajonneet polvet, vääntyneet jalkaterät, ja ruksahtaneet alaselät jatkossa
- Neuvoa myös ruokavalion suhteen, vaikkakin uskon olevani tässä hyvällä tolalla
- Motivoida, tsempata ja kannustaa

Itseni tuntien tyypin pitäisi omata aikas rautainen ammattitaito omassa hommassaan, osata ottaa juuri minut ja minun erityispiireeti ja –tarpeeni huomioon, olla huumorintajuinen (=ymmärtää käsittämättömän loistavia sutkautuksiani) sekä yleisesti olla samalla aaltopituudella minun kanssani.

Onko kellään kokemuksia ko. palvelusta? Tai suosituksia personal trainerista Tampereella?

Viikonlopun ostoksia

Olen viime aikoina hieman laiminlyönyt bloggausta. Shame on me. Lohdutukseksi voitaneen sanoa, että olen tehnyt samoin kaikille muillekin harrastuksille, paitsi liikunnalle, jolle olen kyllä löytänyt aikaa 6-9 krt/vk. Urheiluvamma bound to happen.

Ja niinhän siinä sitten kävi. Torstain pumpissa jalat vetivät jo ihan hapoille, ja vaikka yritin palauttavasti lenkkeillä ja "vasta" lauantaina pumppeilla uudelleen, jopa hieman pienemmillä painoilla, toinen polvi on nyt niin kipeä, että kävely sattuu, ja reisilihakset ovat aivan jumissa. Mutta huom! Lihakset :) Kylmällä olen polvea hautonut.

Toinen abnormaali aboriginaalilihas löytyi ihan vahingossa eilisen tuntini jälkeen salin suihkutiloissa, kun vetäisin shampoota päähän. Jumalauta, mulla on hauis. Ja ojentajakin meinaa pullottaa siellä toisella puolella. Tosin lihaskasvu näyttää rajoittuneen vain yhteen käteen (kumma kyllä, kakkoskäteeni vasuriin), mutta otetaan siitä kaikki irti. Oli sitten ihan pakko vähän pullistella siellä suihkussa. Ihan vähän vaan. Kun se oli niin tyrkylläkin. Mokoma lihaskasvu.

Mutta asiaan. Klenkkapolvikaan ei estänyt minua pienelle shoppailukierrokselle lähtemästä. Oli kerrankin vapaa viikonloppu, ja Visakorttikin huusi lompakossa jotain actionia. Kuivan ja tuloksettoman smooltookkini vastapainoksi olen ottanut pari valokuvaa (voooaaa). Valitettavasti ns. oikea kamera oli kadottanu itsensä (shame on it), joten kuvausinnossani jouduin tyytymään kännykameraan.

Laskin eilen, että olen tänä vuonna ostanut jo yhdeksät (9) kengät. Mikä on yhteensä enemmän kuin edeltävät 2 vuotta yhteensä, epäilen ma. Syytän lukemiani blogeja ja niiden alitajuista kenkäpropagandaa. Lieventävänä asianhaarana mainittakoon, että kaikki on ollut tosi mieluisia ja joka paria on kohtuullisesti käytetty.

Tänään mukaan lähti siis kahdet uudet kesäläpsärit, a.k.a. läpsykkäät. Valkoiset Seppälän alesta huimat 12,50 € ja keltaiset Aleksi 13:sta 20 €. Huomioitaneen, että mulla ei sen jälkeen, kun menin ala-asteelle, ole ollut keltaisia kenkiä. Vai onko ne nyt leijonankeltaiset (sivukommenttina mainittaneen, että mulla on tumput ihan samaa väriä valmistumassa. Tosin jotenkin epäilen, ettei ne pääse samaan asukokonaisuuteen ihan piakkoin). CD-levyt oli mun mp3:een lenkkeilyseuraksi.

Mikaela kysäisi jossain kohtaa, olenko innostunut ostamaan hepeniä uuden ulkomuotoni myötä. No arvatkaapa olenko sen jälkeen innostunut asiasta :) Niitä nyt ei täällä esitellä, mutta yksi yöhepene (ei taida toimia yksikkömuodossa?) tunki kuvaa vasemmalta. Hän on kovin hieno, mukava päällä ja hirveän hepenemäinen. Seppälästä 19,90, eikä tietenkään alesta.

Kuvan varsinainen kohde on Kicksin alesta bongattu Burberryn Brit EdT roll-on, siis käsilaukussa mukana kulkeva pikkuputeli rolleripäällä, jolla tuoksua voi lisäillä kesken päivää. Ihana tuoksu, jota olen lentokentillä hiplaillut monenmonta kertaa, mutta en ihastunut tarpeeksi isompaa pulloa varten. Tämä sopii kesätuoksuksi mainiosti. Olisiko maksanut 15€.

Seuraava "Pakko saada, koska näin sen yhdessä blogissa" -ostos. Harmaa peruspaita ja pitsikuvio. Siipien sijasta iskin sen sitten etupuolelle tollai epäkeskeisesti ja hieman vinoon. Näyttää päällä paljon kivemmalta kuin lattialla. Huomatkaa ovelasti kiinnijätetty hintalappu - vois sitten muka palauttaa joo jos ei tuunaus onnistu.

Mutta mitä tekisi toisella pitsihärpäkkeellä sekä palasella kaunista viherharmaata pitsiä, joka tarttui mukaan samalla? Jonkun kauluspaidan rintamukseen ja hameen reunan alle pilkottamaan. Tai johonkin laukkuun. Ehdotuksia otetaan vastaan.

Palaan sohvalle jääpussin kanssa. Mukavaa alkavaa viikoa kaikille. TJ5.

Sekalaista settiä

So far (edellisen 2 viikon aikana) tapahtunutta.

Olen hölkännyt, investoinut n. 150 € liikuntavehkeisiin, pelännyt penikkatautia (joka tietenkin iskee juuri minulle juuri 2 minuuttia sen jälkeen, kun olen aloittanut rivakamman liikunnan) ja hölkännyt some more.

Olen käynyt puistojumpissa, hikoillut uudet urheiluvaatteeni ihan märiksi, pelännyt tuttuja ja tuntemattomia puistojumppastalkkereita (jotka tietenkin juuri minua ja kainoja sivu-viereen -askeleitani ovat sinne tulleet ihmettelemään) sekä skipannut aurinkoon vedoten kaiken sisäliikunnan (paitsi pari pumppia viime viikolla, hys).

Olen iskenyt uudet all-time-low´t, eli -18,3 kg. Olen käynyt huovan kanssa istuskelemassa puistossa, Arboretumissa ja ties missä muualla yksin tai kaksin. Huraahuuto hömppänaistenlehdille, kylmäkalleille ja suojakertoimille.

Olen tehokkaasti skipannut kämpän siivoamisen erilaisin, jo rutinoitunein tekosyin. Ei voi, kun on liian kuuma ja aurinko paistaa. Tai kun telkkarista tulee Sinkkuelämää-sarjan uusinnat n:ttä kertaa (jo toista tänä vuonna). Tai kun olohuoneen lattialla lepäävä yli kk:n takaisesta työmatkasta väsähtänyt matkalaukku on tiellä. Puhumattakaan vaatteiden kuivaustelineestä, joka suorastaan kettuilee ympäri kämppää ollen aina siellä, missä mun pitäisi liikuskella (Johtopäätös: tarvitsen suuremman kämpän. Ja muuttaminenkin menisi jo samalla effortilla kun siivous).

Huomena joudun heräämään klo 4.45 ehtiäkseni ajoissa koneeseen. Työmatkailu pitäisi kieltää kesäkuukausina.

Hölk hölk

Lähdin yksi aamu tapojeni mukaisesti lenkille, ja olo oli normaalia viriilimpi (rasti seinään jo siitä), joten päätin ottaa huvikseni muutaman hölkkäaskeleen while I was at it.

Puolen tunnin päästä huomasin hölkänneeni lähes koko kuljetun matkan (no siis, ei mitään huippuvauhtia mutta kuitenkin). Koska olo oli edelleen kovin kevyt, lisäsin hieman vauhtia ja hölköttelin loppuun asti (paria isoa mäkeä lukuunottamatta), kunnes lopetin n. puoli kilsaa ennen kotia loppujäähdyttelymielessä.

Hyvä minä :) Tämän jälkeen olen käynyt lähes joka päivä hölkkäämässä ihan täpinöissäni.

Seuraava askel: uudet juoksukengät (koska hei, jos hölkkää, voi käyttää sanaa ”juoksu”).

Silmät kiinni ja menoksi

Hervehdys myös reaaliprivaelämän puolelta.

Olen aina ollut kova tyttö tirsaamaan. Viime aikoina päiväuneiluni on saanut lähes eeppiset mittasuhteet, kun vedän viikonloppuisin helposti paria kolmea tirsaa per päivää. Jos päivälle ei ole sen suurempia suunnitelmia, tirsailu saattaa helposti viedä suurimman osan ns. valveillaoloajasta. Kesän lähestyessä olen taas virkistellyt muistia liittyen ulkona auringonpaisteessa tirsailuun, joka ikuisesti D-vitamiinin puutteessa elävälle sisäisiittoisen pohjoisen kansan edustajalle tekee vallan mainiota. Sivu/jälkioireita arskatirsoista tosin tulee ikävästi, alkaen heloittavista käsivarsista, ikävästä toispuoleisesta rusketuksesta ja kipeästä badenbaden-niskasta aina aivan liian pitkiin tirsailutuokioihin. 2 tuntia/shuteye mennee jo yöunien jälkikuittailun (tai etukäteisveloitusten) puolelle. Tosin aurinkokenno lataa akkuja samaan aikaan. Kuolema kuittaa univelat.

Liikunnan harrastaminen on myös tasoittunut tasolle 5-9 krt/vk. Olen jo monena viikonloppuna herännyt (ts. ponkaissut paniikissa pystyyn ajatellen, että työpäivä alkaa) jo seiskan pintaan, lähtenyt aamulenkille, suihkuun ja takaisin sänkyyn jälkilenkkitirsoille.

Niin, ja koska kvantitatiivisuus arvottaa asioita huomattavasti kvalitatiivisuutta paremmin, täytyy mainita myös so far –lukemani, joka on (rumpujenpärinää)

16.9 kg

Mikä on siis karvan vaille 17. Mikä taas on lähes 20. Joka taas käännetään tehokkaasti 40 voipaketiksi. Voi että. Olenpa mainio.

Back in business

4 lomapäivän saldo:

- 2 bodypump-tuntia
- 1 kiva bodypump-tunti, jolla ohjaaja oikeasti kertoi, mikä lihasryhmä tai liike tulee seuraavaksi
- 6 kpl 1-1.5 h lenkkiä
- 7 päivätorkut, joista 3 ulkona
- 1 lounas kaverin kanssa
- 1 lounaan jälkeinen totaalivatsajumi (note to self: älä edes yritä enää syödä ranskiksia, you sad bastard you)
- 1 uudet kengät
- epämääräinen kasa uusia alusvaatteita, liikuntavermeitä ja sukkia
- 2.5 rasiallista syötyjä kirsikkatomaatteja
- 0 blogipäivitystä
- 9 akuuttia sms- tai e-mail-viestiä työkavereilta, joista 5 ajalla la-su
- 1 seuraavan viikon työmatkan etukäteismurehtimista
- 0 etukäteisvalmistelua ko. matkalle
- 1 ulkona selailtu ranskankielinen naistenlehti
- 3 aamua, jolloin herääminen tapahtui ennen seiskaa
- 1 väsynyt blogipäivityksenraakile näpyteltynä kännykällä

The end justifies the means?

Havahduin pari päivää sitten siihen, että mulla ei todellakaan ole ollut pitkään aikaan nälkä. En myöskään jaksa oikein pureskella, joten ostan kotiin lähinnä nestemäistä ravintoa, joka on helppo kaataa sukkana kurkusta läpi koneen ääressä (ref: nyt). Jos Sodexoa ei olisi, ravitsemustilani olisi surkean sijaan katastrofaalinen. Jännitysniska ja stressipäänsärky ovat jokapäiväisiä kavereita.

Kun aamulla herää, ei ole levännyt olo, koska on yöllä ponkaissut pystyyn väh. 2 krt, ja päivän minuuttiaikataulu pörähtää käyntiin per heti.

Lisäksi havahduin siihen, että olen viikossa laihtunut melkein 3 kg. Totaalisaldoksi tulee siis öbaut -16 kg helmikuun alusta, mikä on tietenkin sinällään kunnioitettava saavutus (tosin vaaka on saanut minulta painekuoriaisen pureman ja näyttää ihan mitä sattuu toistuvissa kontrollipunnituksissa). Mutta tiputanko painoa mielummin syömällä terveellisesti ja liikkumalla kohtuudella kuin kiristämällä ressikerrointa ja laukkaamalla itseni näännyksiin (ref: otsikko).

Lisäksi pää ei oikeasti enää toimi.

Oiskohan huomena kivoja pumppitunteja?

Ai niin, ja kahden viikon sisään koko sittana olis niin kun ohitse.

Sunnuntai

6.15 Ensimmäinen havahtuminen - varikkokäynti ja aina yhtä mieltäylentävä "unohdinpa sitten illalla pessyt pyykit koneeseen" -huomio. Uni ei tule uudelleen kuitenkaan, joten kone päälle ja lehden lukuun.

8.00 Aamulenkille. MP3:ssa taas Spice Girlsin greatest hitsejä, Take Thatia, mutta myös Pussycat Dollsia, Suurlähettiläitä ja Justin Timberlakea. Mekaanista lenkkeilyä n. tunti.

9.15 Majoittautuminen telkkarin eteen katsomaan nauhottetuja Madventures-, Bones- ja Late Lammas -jaksoja.

10.00 Päivät ekat tirsat sohvalla.

11.15 Herääminen sohvalta kuolleen käden päällä ja telkkari yhä auki. Pieni välipala ennen jumppaa.

11.50 Lähtö pumppitunnille

14.00 Pumppitunnin ja suihkun jälkeen liikahtaminen kaupungille

14.15 Hätäapusämpylä Sokoksen yläkerrassa

16.00 Yhtä puseroa, lehteä, alusvaatekasaa ja vessapaperia rikkaampana takaisin kotiin

16.15 Jumppavaatteet koneeseen

16.20 Päivän toiset tirsat ulkona auringon lämmittämällä badenbadenilla välipalan jälkeen

17.10 Työsähköpostien pläräilyä - maanantaina minuuttiaikataulu käynnistyy klo 9-> ja jatkuu koko päivän, parhaimmillaan 2 palaveria päällekkäin

19.10 Lenkki2 - uutta musiikkia ladattu masiinaan mukaan. Päivän liikuntasaldo siis yht. 2h lenkkeilyä, 1 h pumpissa ja 20 min alkulämppärit = 3 h 20 min

20.50 Lenkin, suihkun ja iltapalan jälkeen takaisin koneen äärelle

23.00 Kirjan kanssa sänkyyn, unta odotellessa (luultavasti klo 00-01.00 asti - ja aamu alkaa taas kuuden pintaan)

Jepjep.

Ihmejuttuja

Ihmekauppa.com ei petä koskaan - ja mieleni piristykseksi kävin valkkaamassa sieltä omat lempparini kotia ja työpöydän kulmaa koristamaan.

Dead Fred -kynänpidike olisi omiaan siihen työpöydän kulmalle. Synkkään huumoriini sopiva koriste täydentyisi, kun piirtelisin viereen muutaman liitupiirroksen erilaisista boogie- ja faarao-asentoisista vainajista, ja askertelisin tulitikuista ja keltaisesta teipistä crime scene -aidat koko komeuden ympärille. Sivupöytäni, olen vihdoinkin löytänyt tarkoituksesi.

Newtonin kehto -nimellä kulkeva härpäke muistuttaa vanhasta kunnon kasari(ysäri?)ajasta, jolloin jokaisella itseään kunnioittavalla wanna-be-johtajalla oli muka moinen. Tästä tulee mieleen ne Michael Douglas -leffat, joissa Miguel pällisteli tärkätyssä kauluspaidassa, sinisessä solmiossa ja Armanin puvussa kalliin näköisessä mahonkitoimistossa sikarinsavupilven ympäröimänä tornitalon korkeimmassa kerroksessa, ja sihteerinaiset toivat kilpaa kahvia ja Wall Street Journalin.

Öhöm, en tietenkään itse omista tällaista.

Tämmöinen on ehkä ihan pakko ostaa. Avaimenperähärpäke sisältää 6 erilaista excuse-ääntä, joilla voit keskeyttää epämiellyttävät puhelut ennen kuin ne muuttuvat totaalisen säälittäviksi, pitkästyttäviksi tai plain old ärsyttäviksi. Puhelujen pakoilu ei ole koskaan ollut näin helppoa.

Last but not least, kolmijalkabotti, jonne voit nauhoittaa oman viestisi ja laittaa sitten vaanimaan viattomia ohikulkijoita pöydälle, seinässä roikkuen tai vaikkapa vessaan. Ääni"tervehdyksesi" saattaa olla esim. "This is god. Stop trying, for my sake." tai aina yhtä akuutti "Sinuna pysyisin kotona.".

Lapsi on terve, kun se leikkii.

Loviisa - tökoutspoteitou

On se nyt jumankauta - jos käyt 5 krt viikossa jumpalla/lenkillä, niin paino ei liikahda mihinkään, mutta jos istut hermona kipeän jalan kanssa sohvaperunana 5 päivää putkeen, niin vaaka heilahtaa melkein 2 kg alaspäin.

Nyt siis saldo -13 kg helmikuun alusta.

Tukka takana ja viikonloppu edessä :)

(Meinasin liittää mukaan pari kuvaa yhdestä männävuosien kevätkällistä, mutta tarkempi tarkastelu osoitti, että niistä olisi tarkka photoshoppailija saanut kaivettua vaikka mitä esille, joten ei uskalla ei.)

Must on tullu... urheiluvammainen

Olin tänään puolen päivän työpalaverimatkalla Tukholmassa (jonne pääsee Tampereelta paljon nopeammin, kätevämmin ja rauhallisemmin kuin pääkaupunkiseudulle), kun vanha (viime viikkoinen) urhailuvamma alkoi taas nostaa rumaa (kanta)päätään.

Viime viikon 2 bodypump-tuntia, pilates (jolloin pystyin tuskin seisomaan kunnolla molemmilla jaloilla) sekä yht. 3 tunnin ulkoilulenkkiä ovat saaneet molemmat jalat rakoille, toisen jalan joko tulehtumaan tai muuten vain tuleen ja toisen kantapään araksi. Talk about keeping fit. Lohdutin urheilun uuvuttamaa kroppaani jo viikonloppuna ostamalla itselleni Adidaksen valkoiset tennarit (joita vaan alkoi tehdä mieli) sekä kunnon salihanskat pump-tunteja varten, mutta lahjus ei selvästikään toiminut. Ja huom! Tosinaiset eivät ostaa miesten L-kokoa pienempiä salihanskoja, siitä lähdetään. Isokourainen, minäkö?

Innostuin viikonloppuna poikkeuksellisesti myös siivoamaan huomatessani, että se pitää sormet kiireisinä ja tyhjentää päätä lähes liikunnan veroisesti, ja päädyin lopulta viemään vaatekaapista keräykseen 3 muovipussillista vaatteita ja 10 (!!) paria kenkiä. Aika yllättävää, koska vielä pari päivää sitten olisin voinut vannoa, että omistan n. 10 paria kenkiä. Lajittelun tiimoilta siivosin sitten hieman vaatehuonetta, lankkasin kaikki sitä kaipaavat kengät ja asettelin ne taisteluasetelmaan, josta on realistisia mahdollisuuksia löytääkin jotain (paitsi että heti tänä aamuna valitsin selkeästikin väärät business-kengät jalkaan, ja sain tuskissani kipittää kentältä autoon).

Nyt pitäisi enää saada autoon vaihdettua talvitassut kesäisempiin. Onko vapaaehtoisia Vianorin rangashotellille lähtijöitä?

[Pikaedit: Lääkäri kertoi kantapään olleen tulehtunut, joten viikko liikuntakieltoa ja antibiootit mukaan. Hyvä kun ei saikkulappua läpännyt kaupan päälle, mutta kielsin kun en sitä voisi käyttää kuitenkaan.]

How to spot me

Mikaela haastoi paljastamaan tuntomerkkejä itsestäni.

Nyt (ja aiemminkin) on ollut paljon liikkeellä fakta-haasteita, esim. kerro 20 faktaa jne. Tämä haaste ei käsittelekään faktoja, vaan tuntomerkkejä. Kerro yksityiskohtia itsestäsi ja jaa ne muille. Haasta sitten 5 muuta bloggaajaa tekemään sama edelleen.

1. Olen yli 180 cm pitkä ja väritykseltäni punahiuksinen. Ainoa, mikä pigmenttikoodituksista vastaavien geenien emäspareissa on mennyt hutiin, on hiusten väri, mutta senhän saa nopeasti korjattua kampaajan tai väripurnukan & kokeellisen kotikylppärin avulla.

Jos asut kämpässä, jonka kaakeleissa on punaisia tahroja, olen luultavasti asunut siellä sinua ennen (mikä on tietenkin hyvä syy laittaa rahoiksi, ts. muuttaa kämppä historialliseksi nähtävydeksi ja/tai pyhiinvaelluskohteeksi. No autographs though, please).

2. Käytän silmälaseja (tämähän erottaa minut lähes kaikista muista vuosituhansien sisäsiittoisuuden aiheuttamista silmävirheistä kärsivistä suomalaisista).

3. Puhun suomen- ja englanninsekaista jargonia ihan koko ajan. Pahin tilanne on töissä, jossa monelle toimialan termille ei edes löydy järkevää suomenkielistä vastinetta, ja kielet menevät iloisesti mullin mallin. Olemme yhden työkaverin kanssa siirtyneet molemminpuolisen harjoituksen tarpeessa non-work-related chitchatissä ranskaan, joka ei tilannetta ainakaan selkeytä.

Välillä englanninkieliset termit ja sanonnat kuulostavat paremmilta pääni sisällä, joten käytän sitten niitä (jos läsnäolijat ne ymmärtävät).

Pahin tilanne lienee puhelimessa sisareni kanssa. Hän opiskelee englantia yliopistossa (ja on siis lähes minun tasollani, terveisiä vaan sinne ikihonkien keskelle perähikiän takapihan peränurkkaan viimeiseen bajamajaluentosaliin), ja vuosien saatossa homma on intonaatioineen ja itsekeksittyine sanoineen lähtenyt niin hanskasta, että mahdollinen normaali sivustakuuntelija (tai CIA:n vakoilusateliitti) ei ymmärrä "keskustelusta" yhtään mitään. Mäy & hawke!

4. Viimeisen 3 kuukauden aikana minuun on aika suurella todennäköisyydellä voinut törmätä lenkkipolulla kuulokkeet korvissa jossain päin Tampesteria. Tai vaihtoehtoisesti jumpan jälkeen verkkarit jalassa säntäämässä ulos saliltani. Jompaa kumpaa aktiviteettia on tapahtunut keskimäärin 5 krt/vk.

5. Wappuisen päiväpiknikin jälkeen näkyvin tunnistusmerkkini on ehkä maailman seksikkäin rusketusraja, jonka sain 4 tunnin ulkoilun jälkeen. "Näytä mulle missä sullon rusketusraidat" -biisin arvoiseksi seksisymboolin symbooliksi rajani tekee sen 4 tunnusmerkkiä:

- rajan auringonpuoleinen iho on helakanpunainen, kun taas toinen puoli on kalmankalpea

- se sijaitsee oikeassa käsivarressa puolessa välissä rannetta ja kyynärpäätä (kuten kaikki parhaat rusketusrajat)

- se on käsivarteen nähden vinossa

- sitä on jostain täysin käsittämättömästä syystä vain yksi, vaikka ulkona käyneitä ja yhtä kauan auringossa olleita raajoja on kaksi

Ja ei kun bongailemaan!

Kuva.

Huoh

Huovutuslangat ovat uusia tuttavuuksia, ja totta kai sellaisia(kin) piti hamstrata. Kun halvalla saa, kannattaa ostaa (olen sel-väs-ti-kin lukenut liikaa muotiblogeja).

Kokkiohjelma-malliin kuvissa siis koppa-vasu-säilytysastia ennen ja jälkeen huovutuksen. Ei, en osaa noin hyvin käyttää photoshopia, vaan 3 kerästä lankaa tuli 2 härpäkettä, joita en uskaltanut laittaa pesukoneeseen pyörimään yhtä aikaa. Valmiin työn etureuna käännetty.

Huovutettu pinta on sileää, tiivistä ja ihanan tuntuista, joten epäilen, että toimin jatkossakin huopalankojen alennuslaarimetsästäjänä. Vaatteiden tekeminen tällä tekniikalla vaatii kuitenkin sen verran erikoisasiantuntemusta, että en siihen ole ihan heti lähtemässä. Käsityön kutistumisaste kun saattaa vaihdella jossain 10 ja 50 prosentin välillä.

Astiassa käsityömessuilta bongaamani 3 kerää ihanaa sukkalankaa, jotka ovat värien ja pehmeän materiaalin (merinovillaa ja bambua) vuoksi aivan liian ihkuja päätyäkseen sukiksi. Muutaman (neljän) aloitusyrityksen jälkeen huomasin että kakkosen puikoilla kutominen menee liian pieneksi näpertämiseksi (muutenhan käsityöt eivät tietenkään ole näpertämistä), joten vien kerät hyväksi havaittuun käsityötehtaaseen ja laitan tilauksen kivasta huivista sisään (=äiti tekee).

Koukussa

Elämänmuutosprojekti on edennyt harvinaisen mukavasti, pienestä työmatkahässäköinnistä ja sukujuhlaputkesta huolimatta. Kun on tottunut syömään kevyesti, ei raskas grilliruoka iltasella enää edes maistu, ja viimeistään seuraavana päivänä katuu jokaista suupalaa, jonka emäntä pakkosyötti. Huh ja yöh. Helmikuun alusta vaakakin näyttää -10,4 kg (kyllä, desimaalitkin lasketaan vaikka ne eivät valitettavasti pyöristy ylöspäin), ja vaatekokokin on samalla tipahtanut reippaasti. Jei.

Lupasin itselleni laukun, kun tämä kaksinumeroinen tavoite on saavutettu (bribery - it works!) ja olenkin viimeiset x viikkoa käynyt Stockmannilla hiplailemassa sopivia veskoja. Mainitsin asiasta myös kaverilleni, joka totesi lakoonisesti, että eikös sulla Loviisa ole jo aika kivasti laukkuja. So not the point.

Yritän samaan aikaan hillitä intoani käydä joka ikinen päivä lenkillä. Eihän se nyt voi olla normaalia tai edes tervettä, tarvitseehan se kroppakin lepoa. Pilates- ja circuit-tunnit työllistävät edelleen, lisäksi leikittelen ajatuksella omasta personal trainerista. Saako sellaisen tilattua kotiin jostain nettikaupasta? Hmmm.

Kaveri näki tekemäni virkatut rannekkaat, ja alkoi neuvotella itselleen omia. Pitkällä toimitusajalla, viikonloppulisillä ja out-of-office -palkalla pelottelu ei tuottanut tulosta, joten sain tilauksen sisään ja kerän ihanan keväistä Novitan Nalle-lankaa. Toinen on jo valmis ja toinen melkein finaalissa. Homma on nopeaa eikä malliakaan tarvitse enää vilkuilla. Loppukerästä suunnittelen tumppeja tai jotain pirteää huiviviritystä (mikä vaatisi tosin lisää lankaa - ja ikiliikkuja käynnistyisi taas).

Huomena pitäisi uskaltautua pumppiin, jossa olen viimeksi käynyt vuosia sitten. Viikonloppuna voikin sitten helliä kipeitä lihaksia (mahdollisesti uusi laukku kainalossa), ja pötköttää reporankana ulkona, jos lämpötila nousee oikeasti yli 15C. Jäämme odottamaan.

En gång till

Uusi tuttavuus käsityölehtien saralla, nimeltään Virkkaajan käsikirja (mutta hei, sehän on lehti, ei kirja), pääsi kotiin asti kun bongasin siitä kauniiden simpukkakuvioisten rannekkeiden mallin. Rakastan virkkaamista yli kaiken, ja jostain syystä hahmotan myös virkkuumalleja paljon puikkotöitä paremmin.

Samaa mallia lehdessä edustivat myös hattu ja kaulaliina. Virkkasin hatun, ja kuin ihmeen kaupalla siitä tuli jopa meikäläisen superdome-kupoliin liian iso. Kastelu lämpimällä vedellä (villa kutistuu?) ei auttanut mitään, joten ideoita uusista tehokeinoista otetaan mieluusti vastaan. Langan väri miellyttää kovasti, se on siniharmaan farkkumainen, tosin hieman liian jäykkä ja villainen omalle iholleni. Mutta myös lämmittää kovasti. Ei siis anneta pikkuseikkojen kuten lievän epäkäytännöllisyyden haitata elämää.

Alkaisko käsityöt riittää tältä erää.

I blog, therefore I am

Mistä tiedät, että bloggaus on vallannut elämäsi?

Mielesi alkaa tehdä nahkarannekeita ja gladiaattorisandaaleja, mutta et tiedä tarkalleen miksi.
Löydät viikon päästä kotoasi nahkarannekkeen, jonka olit jo unohtanut ostaneesi.
Käyt vähintään kerran päivässä lukemassa Blogilistan uudet päivitykset.
Päiväsi menee pilalle, jos oman blogisi päivitykset eivät nouse listalle.
Tunnet muotibloggaajien elämänmenoa paremmin kuin kavereidesi.
Tiedät, millainen on kenenkin muotibloggaajan oma tyyli.
Valokuvat omista käsitöistäsi näyttävät amatöörimäisiltä ja epäesteellisiltä.
Sinua harmittaa, jos et ole ehtinyt päivittää blogiasi viikkoon.

Mietit säännöllisesti uusia bloggausaiheita.

Bloggaaminen on mielestäsi sosiaalinen harrastus.
Seuraat blogisi lukija- ja kävijämääriä.
Vastaat jokaiseen blogisi kommenttiin.
Sinulla on useampi kuin yksi blogi.

Siis en tietenkään tässä kenestäkään tietystä ihmisestä puhu...

Löytyykö listalle jatkoa?

psst. Ja minä kun luulin, että mulla on paljon turha kosmetiikkaa. Tsiisus.

Kuva.

Mambo - I miss you!

Käsityö-OCD:ni etenee kiihtyvää vauhtia.

Novitan iki-ihanasta Mambo-langasta olen kutonut kahdet tumput, yhden laukun ja kaulaliinan. Olin harmissani, kun paksun, pehmeän ja helposti kudottavan langan valmistus lopetettiin (enkä ole yksin), koska varsinkin tumppujen teko langasta lähentelin terapeuttisuudessaan lauantai-iltapäivän Frasier-putken katsomista tai reipasta kävelyretkeä keväisessä perinnemetsässä.

Punainen on minulle hieman hankala väri. Hankalaksi sen tekee siis se, etten osaa käyttää sitä (pitäisikö pyytää Freyalta muutama vinkki?). Punainen on selkeä voimaväri, energian ja go-get-them-asenteen ilmentymä, ja sellaisena mitäänsamattomalle minälleni aivan liian kovia lupauksia herättävä. Käytän punaista sen eri variaatioissa (pinkki, fuksia, possunpunainen, you name it) paljonkin urheiluvaatteissa, koska kuvittelen ylioptimistisesti sen tuovan hitusen extraenergiaa reenaamiseen - mutta yleensä mennään kuitenkin rikoo on riskillä ruma -linjalla.

Mielikuvituksellisen (mustan) toppatakkini kanssa nämä lämpimänpunaiset asusteet ovat kuitenkin päässeet ulkoilemaan useampaankin kertaan. Olen täysin rakastunut noihin tumppeihin, ja vaikka harkitsin alunperin antavani samanlaisen vihreät lahjaksi, taidan mustasukkaisen langan valmistuksen lopettamisesta pitää ne itse. Muahahhahhaa.

Sinistä puuterilunta

Jo jonkin aikaa puikoilla ollut huivi on nyt kudottu valmiiksi, pingoitettu ja kasteltu, melkein päätelty, ihasteltu, käytetty kerran, rypistetty ja pingoitettu uudelleen.

Kokoa sille kertyi n. 180 kertaa 60 cm, ja niin ison huivin käyttö on jotenkin todella hankalaa. Joko huivi on liian lyhyt, etkä saa sitä rypistymättä kierrettyä ympärille, tai olkapäät ovat väärän muotoiset, eikä huivi suostu asettumaan paikalleen. Puhumattakaan siitä, että huivista saisi vähänkään järkeviä kuvia.

Liitettyäni kuvia blogiin huivin kuvio alkoi näyttämään hämmästyttävän tutulta, kunnes hoksasin, missä olin nähnyt sen aiemmin. Soikka teki samantyylisen huivin, mutta oranssista langasta (mielestäni ei ihan sama malli kuitenkaan) :)

Jatkoa seuraa (yes, there are more...).

Viikonloppuviritelmiä

Viikonloppu on mennyt vallan mainiosti. Eilen hilpaisin aamupäivällä Lielahden Intersportiin ostamaan uusia urheiluvaatteita. Pirteä keväänvihreä ulkoilutakki oli ollut hankintalistalla jo jonkin aikaa, ja kaverikseen kassiin se sai yhdet Röhnischin kahisevat housut, 3 jumppapaitaa, sukkia ja paitoihin mätsäävän juomapullon (kyllä, tekstiilit rulettaa).

Liikunta itsessään jäi "vain" neljään kertaan, josta annan itselleni kuitenkin täydet pisteet, koska viikko oli töiden puolesta aivan mahdoton. Loviisa, duuz pua.

Toiseen tämänhetkiseen obsessiooni, käsitöihin, liittyen olen myöskin saanut aikaan jotain konkreettista. Tarvtaan vain liukuvärjättyä (hän lausuu, toivoten kuulostavan proffilta tai olevansa edes oikeassa) sukkalankaa, kylmät ranteet ja sukkapuikot, ja voila, epämääräinen viherkukertava viritys on valmis.

Kuvasin ne siten todella kekseliäästi ja paikalta liikahtamatta tietokoneen päällä. Mallia on hieman vaikeaa saada kunnolla kuvaan, mutta peruspuikula rannejoustoneuleella ja peukalorei´illä (voi jättää pois jos peukalo on keskellä kämmentä - tosin silloin jäävät nämäkin tekemättä).

My wrists will never go cold again.

When I was little

Mikaela töräytti haasteella.

Muistatko vielä, miltä tuntui olla lapsi? Kun kaikki oli elämässä vielä mahdollista ja nenä keittiöpöydän korkeudella?

Kopioi nämä omaan blogiisi ja korvaa vastaukseni omillasi. Haasta ystäväsikin muistelemaan. Se voi olla joskus tervettä.

1. Missä ja koska synnyit?
Tampereella 1978.

2. Onko sinulla sisaruksia?
Pikkusisko.

3. Olitko päivähoidossa vai kotihoidossa?

Muistelen hämärästi olleeni ihan pienenä päivähoidossa jonkin aikaa Kangasalla (huom. oikea kirjoitusasu), mutta muuten täysin kotona. Taas yksi piste päiväkotilapsille...

4. Oliko teillä lemmikkieläimiä?

Oli koira, joka saatiin vasta kun täytin 12 ja sisko oli 5, koska sisko olis sitä ennen liian pieni (tai tätä tekosyytä vanhemmat käytti - sillä seurauksella, että olin natiaiselle katkera vielä vuosia jälkikäteenkin).

5. Muistatko aikaa, kun ei vielä ollut lapsilla turvaistuimia, vaan keikuttiin etupenkkien välissä tai tapeltiin sisarusten kanssa siitä, kuka saa istua edessä?

Jonkinverran, tosin aikas hämärästi. Meillä oli natsikuri: turvavyöt kiinni ja hiukset letillä AINA.

6. Oliko sinulla mielilelua?

My little ponyja oli lukematon määrä, niillä omat nimet, vaatteita ja oheissälää kaapillinen. Kävin myös kaverilla leikkimässä ponyjeni kanssa. Jotenkin samaan leikkiin saatiin mukaan muistaakseni myös kaverin hamsteri ja polkupyörä. En tosin enää muista miten.

7. Muistatko mitä sinusta piti tulla isona?
Olin aika nössö (jo) lapsena, eli opettaja.

8. Olitko ns. näkymätön kiltti lapsi vai jokapaikan apina?

Olin tosi kiltti lapsi. 10+ vuotta vanhempi serkku muistelee, kuinka istuskelin kirjan kanssa rauhassa tuolilla mummolassa pitkiä aikoja alle kouluikäisenä ja hän luuli, että kaikki lapset ovat yhtä kilttejä (no, omat eivät tietenkään olleet).

9. Kuljitko pihoilla leikkimässä, kotiavain kaulassa roikkuen?

Kotona oli lähes aina aikuinen, joten en ollut avainkaulalapsi.

10. Nukuitko valot päällä?
En nukkunut.

11. Lempi lastenohjelmasi?

Pikku Kakkonen! Ja Ransu-koira ruletti. Muita kestosuosikkeja olivat Olipa kerran -sarjat ja Susikoira Roi (joka oli tosin hieman pelottava ja ahdistava).

12. Muistatko ensimmäistä koulupäivääsi?
En muista.

13. Keräilitkö jotain?

Kiiltokuvia, tarroja, kynttilöitä (whooot?), kyniä ja postimerkkejä. Tykkäsin näprätä pienten esineiden kanssa.

14. Mikä oli lempiaineesi alaluokilla?
Matematiikka (nöre mikä nöre).

15. Olitko koulukiusattu tai -kiusaaja?
Koen olleeni molempia. Lapsen mieli on jotenkin tosi hassu, ja luulen että se kiusattuna oleminen saattoi olla oman pään sisällä.

16. Mitä harrastit?
Lukemista ja niiden pikkuesineiden kanssa näperrystä.

17. Ystäväsi?

Oli monia. Valittavasti enää yksi ala-asteaikainen ystävä löytyy tällä hetkellä ystäväpiiristä.

18. Mieluisin muistosi jostain ensiluokkien tapahtumasta?

Muistan, kuinka kuiskuttelimme kaverin kanssa vessassa yhteisestä idolistamme Star Trekin kapteeni James T. Kirkistä (lisää mm. täällä). How lame.

19. Minkälainen oli ensimmäinen opettajasi?
Ihan perustätsä, koska ei herätä enää mielipiteitä tai tunteita suuntaan eikä toiseen.

20. Oliko vanhemmillasi tiukka kuri?
Oli ;)

21. Miten perheesi lomaili?

Mummolassa ja kesäisillä road-tripeillä. Oh, the memories. Myös Särkänniemessä, Tykkimäessä ja vastaavissa yrjölaitoksissa tuli käytyä. Tosin, koska olin niin - you guessed it - nössö, en tykännyt kaikkein hurjimmista laitteista. Eli vierailin lähinnä possujunassa ja siinä Särkkiksen autolaitteessa, joka kulkee hitaasti omaa rataa pitkin (siellä rannan tuntumassa).

22. Lempiruokaasi natiaisena oli?
Ei mitään ehdotonta suosikkia tule mieleen. Olin siis kaikkiruokainen.

23. Tupakoitiinko teillä vielä sisätiloissa?
Ei onneksi.

24. Mitä asioita pelkäsit?
Susikoira Roin pahiksia, ja joskus satuin näkemään ekasta Alien-leffasta jotain pätkiä - muistan vieläkin, miten kovaa pelkäsin.

25. Onko sinulla nykyään jo omia lapsia?

Noup.

Ja koska elämä on oikeasti kaikkea muuta kuin tervettä, jätän haastamiset väliin ja kehoitan kaikkia nappaamaan tästä kyssärit ihan oma-aloitteisesti.

Viikonloppuja!

Testasin itseni - so true

You are The High Priestess

Science, Wisdom, Knowledge, Education.

The High Priestess is the card of knowledge, instinctual, supernatural, secret knowledge. She holds scrolls of arcane information that she might, or might not reveal to you. The moon crown on her head as well as the crescent by her foot indicates her willingness to illuminate what you otherwise might not see, reveal the secrets you need to know. The High Priestess is also associated with the moon however and can also indicate change or fluxuation, particularily when it comes to your moods.

What Tarot Card are You?
Take the Test to Find Out.

I´m back and I have new t-shirts

Kunnonkohotussetti etenee mukavasti, ja voiman, notkeuden ja aerobisien kunnon kohoamisen huomaan itsekin viikottain. On helppoa motivoitua liikkumaan ja tekemään, kun tuloksia tulee säännöllisesti. Tämän viikon saldo:

ma - muokkaus (tämän jätän nyt pois, tunnilla on liikaa porukkaa ja aloittelijat eivät osaa pysyä tällaisen ammattilaisen jaloista poissa)

ke - juoksumattoilua n. puolisen tuntia + pilates-tunti

to - circuit-tunti

la - juoksumattoilua 1 h 20 min + vartin venyttelyt

su - 20 min alkuveryttely + tunti sulkapalloa kaverin kanssa -> julmettu lihasjumi -> epätoivoinen yritys palauttavaan n. tunnin lenkkeilyyn ja venyttelyyn -> jos mahdollista, pahempi lihasjumi

Paino on pudonnut helmikuun alusta n. 8 kg, ja olo on mainio.

Olin lauantaina kaverin kanssa sovittelemassa silmälasien pokia. Kävimme läpi lähes kaikki keskustan liikket, kunnes löysin itselleni täydelliset pokat Sokoksen takana olevasta Nissenistä. Koska vahvuuteni ovat niin vempat, en mahdu ketjun pakettihinnoitteluun, ja linssien hinta on aikas suolainen. Joten otin pokamallin ylös ja laitoin Instruun sähköpostia, josko he voisivat tilata samat raamit. Saisin arskat kaupan päälle. Vähänks ovelaa.

Lisäksi tilasin nämä t-paidat threadless.comista.

Epätodellista

Onpa häsää.

Tällä viikolla olen tehnyt hiki hatussa töitä, vääntänyt Exceliä, analysoinut, tsekannut, ajatellut ja suunnitellut tulevaa ja mennyttä (wau!). Sen lisäksi olen käynyt taas salilla normimalliin ja saanut päkkini (tai sen, josta tulee se, kunhan jatkan käymistä) täysin jumiin.

Viikon by far järkyttävin uutinen oli kuitenkin lääkärisedän sivukommentti siihen, kun kerroin sekaisesta vatsastani ja muuttuneesta ruokavaliosta. Hän epäili, että mulla vois olla keliakia - kääk! Asiasta kaverilleni, jolta ko. ruoka-ainerajoite löytyy jo, angstaillessani hän kertoi oireensa ennen keliakian toteamista olleen hyvin samankaltaisia. Kaveri tiesi myös kertoa, että diabetes ja kelikia ovat samojen geenivirheiden aiheuttamia (huomatkaa selitykseni tieteellinen tarkkuustaso), ja siksi toisen esiintyminen suvussa on hyvä indikaatio myös toiselle. No, jos jompi kumpi näistä pitäisi valita (niin kuin usein elämässä käy, kun Jumala, jumala tai Bon Jovi tätä tiedustelee), ottaisin diabetesta mielummin kuitenkin sen keliakian. Eli aina voi mennä huonommin.

Lääkäri laittoi lähetteen labraan kokeisiin, jossa mm. verestä otettavien geenikokeiden ja nimeltämainitsemattomien ekskrementtieni tutkiskelun jälkeen tuomio voidaan lausua.

Suhtaudun asiaan aikuismaisella tyyneydellä ja harkitsen kokeisiin menemistä keväällä (2010).

Pasila

Ostin Anttilan alennusmyynnistä Pasila-nimisen tv-sarjan ensimmäisen kauden 12 hulvatonta jaksoa dvd:llä.

Kyseessä on huippuhauska suomalainen poliisien arjesta kertova animaatiosarja, jonka TV2 on valitettavasti piilottanut jonnekin puuduttavien keskusteluohjelmien ja itseään toistavien uutisten välimaastoon. Huumori on absurdin satiirista ja sanailu nopeaa & kärkevää, ja poliisisetä on tässä sarjassa aina oikeassa (niin kuin tosielämässäkin?). Päähenkilö Kyösti Pöysti on n. 30vee nuorempi komisaario, joka jostain käsittämättömästä syystä imee vielä tuttia ja jahtaa rikollisia omalaatuisella tyylillään. Tapauksessa riippuen tämä tarkoittaa pahiksen yllyttämistä hyppäämään katolta tai heidän kanssaa riitelemistä kesken panttivankitilanteen. Antaa Kyöstin itsensä kertoa lisää:

"Suomalainen rikos on huonosti suunniteltu, toissijaisista motiiveista tehty ja useimmiten sekä uhrin että tekijän kannalta lähinnä vaivaannuttava kokemus. Poliisin tehtävä on hakea tekijä kotoa, solvata tätä kunnes tämä murtuu itkuun ja siitä sitten pikkuhiljaa paranee ihmisenä eikä enää ryssi."

Sarjaan voi tutustua myös Ylen alta löytyvillä kotisivuilla ja nettitv:ssä. Realismista erkaantuneet voivat myös liittyä Pasila-ryhmään Facebokissa.

Testiloviisa suosittelee :D

Liian terveellistä elämää?

Olen viimeisen 1,5 kk syönyt kuin pieni eläin. Eli säännöllisesti 5 krt päivässä superterveellisesti kasviksia, monipuolista lämmintä ruokaa, puuroa ja muita muitu- & proteiinipitoisia ruokia, ei-karkkeja, ei-leivonnaisia ja ei-sipsejä. Puuroa lukuun ottamatta olen aikas varma, että pienet eläimet syövät juuri näin.

Tästä epäitsekkäästä uhrautumisesta huolimatta vatsani on ollut lähes poikkeuksetta joka aamu sekaisin. Se möyrii heti herätessä ja aamusta riippuen mannerlaatojen liikkeitä muistuttava tektoninen pörinä jatkuu pitkälle työpäivän puolelle. Illalla sama fiilis jatkuu on ja off. Ja muistutan, että omasta mielestäni en terveellisemmin voisi enää syödä. "Epäterveellisin" setti on ollut rusinat ja pähkinät, joilla yritän paikata makean ja suolaisen tarvettani - eivätkä nekään kovin pahoja ole.

Työkaveri kertoi tänään kahvitunnilla lukeneensa, kuinka ruokailutapojen äkillinen muuttaminen epäterveellisestä parempaan, varsinkin kasvis- ja kuitupitoisempaan suuntaan saattaa aiheuttaa vatsanväänteitä, kun omat pikku vatsahapposet yrittävät kylmiltään sulattaa kuitua ja muita vaikeammin sulatettavia ruokia. Että näin.

Mutta. Huomena on hieno päivä luvassa. Aamuväänteiden ja puuron jälkeen suuntaan salille, josta saunan ja pienehkön laittatumisen jälkeen säntään treffeille kaverin kanssa. Olen jo viikkoja himoinnut kunnon PIHVIÄ onnistumatta sellaista syömään (eli ei ole ollut Sodexon ruokalistalla), joten menemme shoppailemaan, turisemaan, ja syömään hyvät PIHVIT. Terveellisesti totta kai.

Sitä siinä sitten sunnuntain sulatteleekin.

Hifistelyä

Homma on mennyt taas kerran ihan hifistelyksi. Edellinen vastaava tapahtuma oli joulun jälkeen, jolloin innostuin ostamaan Prismasta Wii-vehkeen, käytin sitä n. 10 kertaa ja jätin sitten olohuoneeseen tv:n viereen kasvattamaan sähkölaskua.

Viime viikon liikuntasaldo:

ma - Muokkaus
ke - Pilates
pe - Salitreeni

la - Salitreeni joka jämähti 1,5 tunnin juoksumattosessioksi, kun jäin katsomaan naisten hiihtoa

su - Circuit

Uusin paras kaverini on mp3-soittimeni, jonka sivulisälaitteet ovat maksaneet kohta enemmän kuin laite itse.

Ensin tarvitsin uudet nappikuulokkeet, ja innostuin verkkokauppa.comissa ostamaan sellaset, jotka voi kelata laskettelukorteista tuttuun vehkeeseen. Kotiin tultuani huomasin, että tämä vehje oli itse asiassa suurempi kuin koko mp3. Not good.

Sitten ostin uudet tavalliset nappikuulokkeet, joissa oli parempi kuuluvuus.

Kunnes näin kaverilla kätevän kotelon, jota voi kantaa ranteessa tai käsivarressa. Joten ostin sellaisen. Behold:

Ja seuraavaksi tarvitsen nipsun, jolla nappikuulokkeiden johdon saa paitaan kiinni heilumasta (jos laitan sen paidan sisään, se tursuaa ulos hihasta sooner or later).

Miten kuulokkeiden piuhat saa pidettyä tilassa, jossa niiden selvittely ei vie viittä minuuttia joka ikinen kerta kun laitetta käyttää? Kysyy epätietoinen Tampereelta.

Hifistely siis jatkuu.

Luettavaa

Nappasin pari pokkaria mukaani Suomalaisesta.

Leena Landerin kirjoista olen lukenut aikaisemmin vain teoksen Tulkoon myrsky, mutta se oli yksi parhaimmista lukemistani kirjoista at the time, joten odotukset Käskylle ovat korkealla. Kummastakin kirjasta on taidettu jo tehdä leffaversio, mutta tapani mukaan valitsen mielummin kirjan.

Toinen hihaan tarttunut opus oli jo nimensä mukaisesti listaus asioista, jotka kirjoittajia ottavat kupoliin. Työnäyte:

Samaa kuraa löytyy myös blogin muodossa.

Muutama asia tuntuu kuitenkin unohtuneen, joten lisään ne tähän (copyright Loviisa):

Kiihdytyskaistan pappa-autoilijat
Älä nyt herranjumala setä lähde sillä -85 Saabillasi taajaman ulkopuolelle, jos et uskalla ajaa yli neljääkymppiä. Se on KIIHDYTYSKAISTA, ei ajan-rauhallisesti-ja-koitan-päästä-liikenteeseen -mukaan-vaikka-luultavasti-jään-taas-parkkiin-kaistan-päähän -kaista.

Circuit-tuntien tumpelot

Älä tule tunnille, jos et ole oppinut seuraavia perussääntöjä:

- Älä kanna pulloa mukanasi laitteilla. Ei sitä sun hikistä vettäs kukaan vie.
- Pyydä ohjaajaa neuvomaan tarvittaessa ennen tuntia tai seuraa edelläsi menijää, mutta älä kitise ja huuda joka jumalan laitteella ohjaajaa näyttämään, miten liike tehdään. Ja jos ohjaaja erikseen kysyy, kuka on ekaa kertaa ja osaako kaikki laitteet, SANO JOTAIN TUMPPU.
- Jos et osaa lukea kelloa, jätä tulematta. Älä tule viime tingassa kun paikat on jo jaettu ja sinun vuoksesi joudutaan improvisoimaan.
- Älä jää laitteelle asumaan ja huokailemaan. LIIKU PORKKANA. Se on KIERTOrataharjoittelua. Kuntosali on erikseen.

Sisällä tupakoitsijat
On se nyt jumankauta ettei kerrostalojen tupakkaterroristeja saada kuriin. Hyi tuplayök, kuka haluaa asua tupakalta haisevalta asunnossa. Ja se hajuhan pysyy siellä vaikka kaikki pinnat pestäisiin tai vaihdettaisiin. Voin kertoa, että kukaan tupakoimaton ei osta sitä kämppää enää.

TV-shopin huijarivempeleet
Uskooko joku aikuinen ihminen ihan oikeasti, että saunavyö maagisesti sulattaa ne jenkkakahvat tai 5 kertaa 3 minuutin sarjaa viikossa Magic Abdominal Superduper -koneella riittää liikunnaksi? Ihan yhtä suurella todennäköisyydellä kuin että ne mineraalimeikit, joita ostat sieltä ylihintaan, tekee sut edes ihmisen näköiseksi. Ja ne keittiölaitteet... ARGH.

Valittaminen
Ja huom, valittamisessakin on eri tasoja. "Voi kun maito on kallistunut taas 5 senttiä litra ja Ridge-Petteri sai tarhassa korvatulehduksen" -> mielikuvituksettomat lällärivalittajat. "Miksi ruoka ei riitä kaikille maailman lapsille ja onneksi minun ostamani hamppukassi voi pelastaa planeetan." -> tunkionvihreät vanhat hipit. "Eturauhastulehdukseni uusi viime kuussa ja nyt on muijakin jättämässä kun en jaksa luoda lumia joka aamu talon pihasta." -> liian syvälle henkilökohtaisuksiin menevät kitisijät.

Ei mulla muuta tänään.

Mulla on pala

Eikä mikä tahansa pala.

Donnan inspiroimana oli pakko käydä Lushin liikkeessä haistelemassa käsin valmistettua luonnonkosmetiikka. Pisteet Lushille uusien kosmetiikkatuotteiden olomuotojen keksimisestä. Vai miltä kuulostavat shampoopala, kylpyvaahtoviipale, suihkujelly, ohimovoide ja kasvovesitabletti (hmm, suihkujelly kuulostaa ainakin hieman tuhmalta)?

Kotiin lähti 4 tuotetta.

Pala oli siis the Soft Touch -kiinteä käsirasva, joka muistuttaa saippuan palasta, mutta lämpenee käsissä sen verran, että siitä saa kerroksen rasvaa käsiin. Imeytyy niin hitaasti, että joko laitat käsineet käteen tai pidät näppisi erossa kaikesta jonkin aikaa. Valitettavasti muutaman käyttökerran jälkeen aiheuttaa myös hieman näpylöitä - käteni ovat ilmeisestikin tottuneet kunnon lisäaineisiin ja pelästyivät all-natural palaa. Koska syy-seuraussuhteiden logiikka on vähintäänkin kyseenalainen, kokeilen uudelleen kun kädet paranevat. Huikea tuoksu.

Big-shampoo oli juuri niin hyvää kuin kuvittelinkin. Hiukset olivat aluksi hieman tahmaiset, mutta huippukiiltävät ja hiusväri näytti pesun jälkeen uunituoreelta. Outoa suolaista tönhää tämäkin. American Cream -hoitoaine, joka tuoksui vaniljalle ja jota shampoon kanssa suositeltiin, hoiti hommansa hyvin.

Snow Fairy -suihkugeeli tuoksui aluksi ihalta karkkiselta á là Tigi, mutta muutaman käytön jälkeen ällömakea tuoksu alkoi hieman kyllästyttämään.

Jokaisen purnukan kyljessä oli kuvallinen tarra, joka kertoi, kuka tuotteen oli tehnyt ja miten kauan se säilyy.

Kaiken kaikkiaan pointsit liikeidesta ja niistä uusista olomuodoista. Lushia saa Suomesta myös verkkokaupasta.

Ai niin, vaaka näytti tänään 4,5 kg vähemmän kuin kuukausi sitten. Jei.

Outoja tällä viikolla tapahtuneita asioita

- Olen telonut jalkani yöllä. Siis yöllä. Oikea jalkapöytä oli kipeä, kun heräsin tiistai-aamuna, ja on särkenyt siitä lähtien. Koska mulla on kuitenkin tinkimätön rutiini ja rautainen itsekuri, jota ei pienet vammat säväytä, olin silti eilen Pilates-tunnilla tiitin salilla.

- Digiboksin palautuminen kuoleman rajamailta uusilla ohjelmapäivityksillä varustettuna on saanut myös kutomisharrastukseni taas liikkeelle. Siinä määrin, että kummassakin etusormessa on puikkokuluma (watch out Lönnrot, tämä uudissana rokkaa).

- Hamsterigeenini on taas kerran aktivoitunut ja olen ostanut yhteensä n. litran shampoota ja saman verran hoitoainetta. Keskimääräisellä kulutuksella arvioituna ne kestävät noin vuoden. Tosin tässä ajassa ostan keskimäärin 10 uutta pulloa.

- Olen epätoivoisessa yrityksessäni säästää kännykän akkua (ja minimoida aivoja tuhoava säteily yöaikaan) sulkenut puhelimen yöksi. Keskimäärin puhelin on tällöin avattu klo 13 iltapäivällä.

Jalkani saa tänään vapaapäivän, mutta koska huominen on vapaapäivä töistä, se on myös liikuntapäivä jalalle. Tai lähden Ideaparkiin ostamaan shampoota.

Still getting fit

Getting fit -projekti etenee, ja tänään vuorossa oli tuttu ja turvallinen muokkausjumppa.

Muutama sananen saamiini vinkkeihin ja kommentteihin liittyen (kiitos niistä).

Koska projekti ei sinällään ole pelkästään projektiprojekti vaan toivottavasti jää ns. päälle elämänmuutosmielessä, kaikkein tehokkaimpien liikuntamuotojen lisäksi hakusessa ja tunnustelussa on joukko lajeja, joita voisin kuvitella harrastavani myös jatkossa 3-4 krt/vk. Esim. viime lauantaina vuorossa oli aamulenkkeily aikaisin kukonlaulun aikaan, jopa ennen aamupalaa (joka on perinteisesti tärkein ateriani päivän aikana). Ei muuta kun michelin-asu päälle (alan kylmettyä heti jos lämpötila laskee +22C alapuolelle), mp3 korviin ja baanalle. Aamuliikunta ei tunnu olevan minua varten, mutta toisaalta olo oli kovin pirteä ja aktiivinen heti aamusta (mikä olisi työpäivänä jees, vapaalla saisi vapaasti laiskotella). Ehkäpä kokeilen toistekin.

Mittanauha, vaaka ja muut fyysisten dimensioiden mittaukseen käytettävät laitteet lienevät paras indikaattori siitä, onko muutosta tapahtunut. Ja näitä toki käytetään hyväksi. Itseni tuntien, jos alan mittaamaan, teen sitä lähes non-stop, enkä malta odottaa tuloksia, joten viralliset mittaushulabaloot järjestetään kerran kuussa joka kuukauden 1. päivänä (+/-päivä). On a foot note: myös virallinen kilon paino menettää mysteerisesti painoaan, joten vauhtia on parannettava entisestään. Lisäksi, kuten jo kerroin, liityin asian tiimoilta ryhmäkarkeloihin, joiden virallinen aloitus on maaliskuussa. Ensi viikolla käyn verikokeissa ja alkumittauksissa, ja kolesterolia & mitä lie arvoja seurataan myös.

Epäilen, etteivät edes lääketieteellisten kehityshankkeiden koe-eläimet (a.k.a. köyhät amerikkalaisopiskelijat) ole yhtä tarkassa seurannassa.

Ja päivän iloisin uutinen: boksi tuli kotiin.

Suihketta kainaloon

Mari meni ja haastoi kertomaan jokapäiväisistäni maailmantuhoamisrutiineistani, a.k.a. suihkeista. Koska olen liian laiska irroittamaan kameraa jalustastaan, linkkailen täydellisiin nettikuviin (sen sijaan siis, että käyttäisin täydellisiä itse otettuja kuvia).

Hajuvesiä omistan ihan liikaa, ja tällä hetkellä eniten käytössä on DKNY:n Women-tuoksu, joka aluksi tosin tuoksahti mielestäni aivan liian myskiselle omalla ihollani. Mikä lie geeni vallalla, mutta olen monet parfyymit jättänyt kauppaan (tai lentokentän tax freehen), koska niiden tuoksu omalla iholla on ollut liian butch.

Tuleeko kellään muulla tuoksuista voimakkaita mielleyhtymiä tiettyyn aikaan tai paikkaan, jossa ko. tuoksua on käyttänyt? Esimerkkejä:

- Tommy Girl - ensimmäiset opiskeluvuodet cursioineen, yli-innokkaine teekkaripoikineen ja hikisten haalarien kanssa remuamisretkineen. Those were the days.

- Laura by Laura Biagotti - eräs entinen työpaikkani, Excel-viidakkoa ja ylipitkiä päiviä

- ck Be - luminen talvimyräkkäpäivä. Kaninkarvareunuksellinen toppatakin huppu päässä ja silmät sirrillään ulkona lumen keskellä. No ei sentään oikeaa kania.

Miesten tuoksuista nyt puhumattakaan :) Eräs parhaista vastakkaisen sukupuolen tuoksuehostustuotteista on eräs Jean-Paul Gaultierin hajuvesi. Siinä on töpinätöppöskemikaalit kohdallaan ainakin omaan hajuaistiin nähden.

Mutta takaisin asiaan.

Lisäksi törkkäsen hiuksiin monesti Tigin Spoil Me -defrizzer suihketta, joka tuoksuu tigimäisen ihanalle ja silottaa puoliafroani kiireisinä aamuina. Olen täysin addiktoitunut Tigin tuotteisiin, ja lähes kaikki shampooni, hoitoaineeni ja hiustenmuotoilutuotteeni ovat Tigiä.

Niin, ja kainaloon en laita suihketta vaan ihan perinteistä palloa.

(Bonuskysymys: missä kaupungissa sijaitsee kaupunginosa nimeltä Pallo? Kuriositeettinä mainittakoon, että olen asunut Pallossa lähes kaksi vuotta. Pallo!)

Tuoksu. Ja toinen. Tigi.

Kevään ykkösprojektini

Viimeiset 3+ viikkoa olen noudattanut tiukkaa, voisi jopa sanoa jyrkkää, rutiinia.

Ma: Muokkaus-ysäri-sivuviereen-v-askel-lihaskunto-aerobic tai circuit-tunti
Ke. Pilates-tunti
Pe: Salitreeni tai combat-tunti
Su: Circuit-tunti

Lisäksi olen vahtinut jokaista suupalaani, ja voin luottamuksella kertoa, että muutos entiseen ruokavalioon on irtokarkkiaddiktoituneelle iltanapostelijalle ollut valtaisa.

Olen myös ottanut käyttöön vanhan kunnon julkinen nöyryytys -taktiikan, ja kertonut käytännössä kaikille kavereille ja hehkuttanut myös töissä uutta terveellistä elämäntapaani. Liityin myös ryhmään (vaikka en mikään ryhmäihminen olekaan), jossa ahdistetaan, kannustetaan ja motivoidaan ihmisiä kohottamaan kuntoaan ja parantamaan elämäntapojaan, ja kalenterini täyttyi tämän jälkeen erittäin tehokkaasti kaiken maailman lääkärin ja ravintoterapeutin luennoista, terveydenhoitajavisiiteistä ja motivaatiopuheista. Ei jää ainakaan yrityksestä tai panostuksesta kiinni tämä homma. Valitettavasti en ole juurikaan eroa huomannut viimeisten viikkojen lähes ylimaailmallisesta panostuksesta huolimatta. Kolme viikkoa on toki lyhyt aika elämän mullistavalle muutokselle, mutta kyllähän jotain pitäisi jo tapahtua - eikö?

Eräs saamani neuvo on se, että liikuntaharrastukseni tapahtuu tällä hetkellä liian kovalla sykealueella, jolloin perusrasvanpoltto jää tapahtumatta. Toki kestävyyden ja lihaskunnon parantuminen on to-do-listalla myös, mutta ennen habojen, pohkeiden ja muiden muskuloiden esiinpullistumista täytyisi päälikerrosta hieman trimmata.

Järjestetäänpäs kilpailu (tai niin kuin yleensä naputtelen, kilapilu): parhaat neuvot, motivaatiopläjäykset ja vinkkilinkkipinkitykset palkitaan positiivissävytteisin verbaaliakrobatiaviestein. Kaikkiahan kiinnostaa yksi painostaan ja liikuntaharrastuksestaan urputtava bloggaaja lisää. In a blog near you.

Kuva.

Tyhjä ruutu

Digiboksini sai hetkellisen mielenhäiriön parisen viikkoa sitten. Oireet alkoivat boksin näytön sekoamisella, jatkuivat kanavahaun ja kellon hidastumisella ja päättyivät siihen, ettei boksi enää nauhoittanut mitään ollessaan kiinni tai mennyt ajastuksella kiinni, jos avasin sen nauhoittamaan. Tämä kaikki siis laitteelta, jonka ostin vajaat 12 kk sitten, ja jonka pitäisi pystyä nauhoittamaan jopa 2 kanavaa samanaikaisesti kun kanavasurffaan loppuja 10 kanavaa löytämättä mitään katsottavaa.

Vein siis masiinan korjattavaksi.

Kodinkoneliikkeen setä ehdotti, että veisin boksin itse jossain Pirkkahallin lähestöllä sijaitsevaan korjauskeskukseen asti, jolloin korjaaminen tapahtuisi huomattavasti nopeammin. Hpmp. Kostona omasta laiskuudestani elän siis vielä seuraavat 2-3 viikkoa boksitonta elämää.

Kaikkea hyödyllistä ehtiikin tehdä ilman olohuoneen nurkassa surisevaa sähkösyöppöä. Esim. lukea kirjoja, kuunnella musiikkia, käydä harrastamassa liikuntaa tai tehdä ruokaa. Täysin tarpeettomia ja hyödyttömiä asioita siis tyystin. Tai aloittaa 2 uutta käsityötä ja jopa saada yhden edellisen valmiiksi. Tai ottaa pitkiä tirsoja, mikä kuulostaa jo lupaavammalta. Tai stalkkailla lempisarjojensa näyttelijöitä youtubessa, soitella kavereille ja juoruilla puhelimessa muista kavereista. Tai surffailla nettikaupoissa.

Viime päivien ohjelmatarjonta on näyttänyt päivä päivältä paremmalta. Miten selvisinkään viikonlopusta näkemättä Kolmosen perjantai-illan huippujännäriä Alien vs. Predator? Tai Ylen dokumenttia Brasilian sademetsässä paikallisten lannevaateinkkarien kanssa elävästä brittiupseerista? Puhumattakaan Nelosen sunnuntaisista Frazier-maratooneista. Argh.

Ei jumalauta, neuleblogiko tästä tulikin?

Seuraava puikoilta löytyvä ilmestys kurkkii jo digikameran lähiruudussa... Mutta odotetaanpa vielä kunnes valmistuu (missä voi kestää n. 2 pv-2 vuotta).

It´s my life

Silvaran blogista pöllin oheisen. Hauska, ja muutama asia täytyy ehdottomasti toteuttaa lähivuosina.

Bold the ones you've done:

1. Bought everyone in the bar a drink - kerran oltiin kaverin kanssa kahdestaan yhdessä pystyynkuolleessa mestassa (taidettiin olla hieman pystyynkuolleita itsekin sillä hetkellä ;)

2. Swam with dolphins
3. Climbed a mountain
4. Taken a Ferrari for a test drive

5. Been inside the Great Pyramid - lasken faaraoiden hautakammioiden visiitit/ryöskelyaikeet in the Valley of the Kings samaan sarjaan

6. Held a tarantula
7. Taken a candlelit bath with someone
8. Said "I love you" and meant it
9. Hugged a tree
10. Bungee jumped - ei jumankekka ikinä
11. Visited Paris
12. Watched a lightning storm at sea - Ruotsinlaiva lasketaan, jess!
13. Stayed up all night long and saw the sun rise
14. Seen the Northern Lights
15. Gone to a huge sports game
16. Walked the stairs to the top of the leaning Tower of Pisa
17. Grown and eaten your own vegetables
18. Touched an iceberg - hmmm, ilmeisesti tässä puhutaan oikeista jääkarhu-jäävuorista á là Titanic, jolloin vastaus on nöy
19. Slept under the stars
20. Changed a baby's diaper

21. Taken a trip in a hot air balloon - hitto, tämä on ollut suunnitelmissa jo monena vuotena, mutta koska kyytejä menee harvemmin kuin paikallisbusseja, jäänyt vielä toteuttamatta.

22. Watched a meteor shower - TV counts?

23. Gotten drunk on champagne - äkkisältään ei tule mieleen alkoholiryhmää, jota juomalla en olisi kyseistä toimintoa tehnyt

24. Given more than you can afford to charity
25. Looked up at the night sky through a telescope - voihan Ursa

26. Had an uncontrollable giggling fit at the worst possible moment - Töissä palavereissa, ulkomailla vieraiden kanssa ruokapöydässä, yliopistossa luennolla, you name it

27. Had a food fight - on niitä heitelty
28. Bet on a winning horse
29. Asked out a stranger
30. Had a snowball fight
31. Screamed as loudly as you possibly can
32. Held a lamb - mitä ihmettä? Lamb Huggers Anonymous?
33. Seen a total eclipse
34. Ridden a roller coaster

35. Hit a home run - ala-asteella näin kävi melkein aina kun onnistui osumaan palloon, koska kukaan ei jaksanut juosta pallon perässä tai ottaa koppia

36. Danced like a fool and didn't care who was looking - ks. kohta 23.

37. Adopted an accent for an entire day

38. Actually felt happy about your life, even for just a moment

39. Had two hard drives for your computer

40. Visited all 50 states (USA)

41. Taken care of someone who was drunk - voi näitäkin muistoja :)

42. Had amazing friends - :)

43. Danced with a stranger in a foreign country - ks. kohta 23.

44. Watched whales

45. Stolen a sign - ja saanut lahjaksi varastetun liikennemerkin (+1 extrapiste?)

46. Backpacked in Europe

47. Taken a road-trip

48. Gone rock climbing

49. Taken a midnight walk on the beach

50. Gone sky diving

51. Visited Ireland - not yet!

52. Been heartbroken longer than you were actually in love

53. In a restaurant, sat at a stranger's table and had a meal with them

54. Visited Japan - tämä oli suunnitelmissa, kunnes menimme kaverien kanssa käymään Tampereella autenttisessa japanilaisessa ravintolassa nimeltä Maruseki. Ruoat eivät sopineet makuaistilleni ollenkaan ja olin 2 päivää semiripulissa. Tai sitten pitäisi juuri tämän takia lähteä?

55. Milked a cow

56. Alphabetized your CDs

57. Pretended to be a superhero - on numerous occasions. Olen myös pukeutunut supersankariksi usemmin kuin kerran (+1?).

58. Sung karaoke

59. Lounged around in bed all day

60. Played touch football - hä?

61. Gone scuba diving

62. Kissed in the rain

63. Played in the mud

64. Played in the rain

65. Gone to a drive-in theatre

66. Visited the Great Wall of China

67. Started a business

68. Fallen in love and not had your heart broken

69. Toured ancient sites

70. Taken a martial arts class - voi vitalis olin mustelmilla

71. Played D&D for more than 6 hours straight

72. Gotten married

73. Been in a movie

74. Crashed a party

75. Gotten divorced

76. Gone without food for 5 days

77. Made cookies from scratch

78. Won first prize in a costume contest

79. Ridden a gondola in Venice

80. Gotten a tattoo

81. Rafted the Snake River

82. Been on a television news program as an "expert"

83. Gotten flowers for no reason

84. Performed on stage - karaoke lasketaan! Niih ja ne ala-asteen jeesus-näytelmät.

85. Been to Las Vegas

86. Recorded music

87. Eaten shark

88. Kissed on the first date

89. Gone to Thailand - Thaimaa, tuo Kanariansaaret 2

90. Bought a house - 3 asuntoa lasketaan tähän

91. Been in a combat zone

92. Buried one/both of your parents

93. Been on a cruise ship

94. Spoken more than one language fluently

95. Performed in Rocky Horror

96. Raised children

97. Followed your favorite band/singer on tour

98. Passed out cold

99. Taken an exotic bicycle tour in a foreign country

100. Picked up and moved to another city to just start over

101. Walked the Golden Gate Bridge

102. Sang loudly in the car, and didn't stop when you knew someone was looking

103. Had plastic surgery

104. Survived an accident that you shouldn't have survived

105. Wrote articles for a large publication

106. Lost over 100 pounds - Varmaan vuosien varrella yhteensä kyllä joo

107. Held someone while they were having a flashback - mitä hemmettiä?

108. Piloted an airplane

109. Touched a stingray

110. Broken someone's heart

111. Helped an animal give birth

112. Won money on a TV game show

113. Broken a bone

114. Gone on a photo safari

115. Had a facial part pierced other than your ears

116. Fired a rifle, shotgun, or pistol

117. Eaten mushrooms that were gathered in the wild

118. Ridden a horse

119. Had major surgery - lonkanavaus, jonka jälkeen kahteen viikkoon ei kävelty, laskettaneen

120. Had a snake as a pet

121. Hiked to the bottom of the Grand Canyon

122. Slept for 30 hours in a 48 hour period

123. Visited more foreign countries than U.S. States

124. Visited all 7 continents

125. Taken a canoe trip that lasted more than 2 days - tämäkin on ollut to-do-listalla jonkin aikaa

126. Eaten kangaroo meat - Oh shit, pakko tunnustaa (no doubt kettutytöt kahlitsevat itsensä blogiini)

127. Eaten sushi

128. Had your picture in the newspaper

129. Changed someone's mind about something you care deeply about - argumentointi kunniaan!

130. Gone back to school

131. Parasailed

132. Touched a cockroach - hyyyyiiiii

133. Eaten fried green tomatoes

134. Read The Iliad and The Odyssey

135. Selected one "important" author who you missed in school, and read

136. Killed and prepared an animal for eating

137. Skipped all your school reunions - ei ole vielä yhtään osunut kohdalle, joten teknisesti ottaen kyllä

138. Communicated with someone without sharing a common spoken language

139. Been elected to public office

140. Written your own computer language

141. Thought to yourself that you're living your dream

142. Had to put someone you love into hospice care

143. Built your own PC from parts

144. Sold your own artwork to someone who didn't know you

145. Had a booth at a street fair

146. Dyed your hair

147. Been a DJ

148. Shaved your head

149. Caused a car accident - öhöm, ei tästä sen enempää

150. Saved someone's life

Yleensä 75/150 blodausta, jos en väärin laskenut (+ pari extrapointtia). Propsit monipuolisesta aiheista, miinuspropsit jenkkiasenteesta (kyllä, visiitti kaikissa 50 osavaltiossa on elämän saavutus).

Haastan kaikki, joiden etunimessä on s-kirjain sekä ne, joiden kotoa löytyy ainakin yksi postimerkki.

Epätodellista

Kertokaapa mulle, millä logiikalla naimisiinmeno on jonkun mielestä suurempi sitoutuminen kuin yhteen muuttaminen tai jälkikasvun hankinta? Eikös parisuhteessa eläminen ja yhdessäolo konkretisoidu juurikin silloin, kun hynttyyt laitetaan yhteen ja sähkölaskut alkavat tippumaan samasta postilaatikosta? Ja eikös parisuhteessa nyt yleensä (ihan alkuvaiheiden jälkeen) olla tosissaan, eikä vain päivä tai viikko kerrallaan, joten sitoutuminen on aikaslailla itsestäänselvyys?

En millään ymmärrä pareja, jotka asuvat ja ovat olleet yhdessä vuosikausia, mutta eivät tiedä, ovatko "valmiita" naimisiin. Muuttuuko parisuhde ja sen vaatimukset sormusten myötä? Tuleeko elämästä sitten vakavampaa ja aikuisempaa? Voin ihan pikkuvinkkinä kertoa, että avoliitosta eroaminen ja yhteisten lusikoiden jakaminen on paljon hankalampaa ja raastavampaa kuin avioliitosta, jos on tehty avioehto - tai vaikka ei olisikaan, niin jaolle on selkeät pelisäännöt ja prosessit.

Ja sitten kun tehdään lapsia, niin edelleenkin naimisiinmeno voi olla liian "iso askel". Voi härregyyd. Lapset ne vasta parin yhdessä pitävät arkkuun ja graniittipaasiin asti, ei edelleenkään se metallinen rinkula sormessa.

Onko se se avioliiton yhteiskunnallisesti tunnustettu asema, joka jänskättää? Vai aviomieheen ja -vaimoon liittyvät yleiset mielikuvat ja odotukset? Miksi muuttaa yhteen ja tehdä lapsia, jos ei olla niin "varmoja", ettei voida mennä naimisiin? En tarkoita tässä heitä, jotka muuten päättävät olla menemättä naimisiin, vaan näitä jahkailijoita, jotka pelkäävät "itsenäisyytensä" tai "oman elämänsä menettämistä" ym bullshittiä. Mitään sukupuolta suoraan mainitsematta.

Tuttavan mies perui häät kuukausi etukäteen, koska 6 vuoden yhteiselon ja -asumisen jälkeen pelkää menettävänsä itsenäisyytensä eikä ole varma, haluaako sittenkään sitoutua avioliittoon. Ei jumalauta.