Joo joo, täällä(kin) ollaan

On se ihme, miten saamaton voi olla. Tai kai siihen olisi pitänyt jo 30+ vuoden syvällä kokemuksen rintaäänellä tottua, mutta kun ei.

No, privarintamalla tapahtunutta:

(yes, I like lists)

- olen kutonut yhden liivin ja toisen puolislipoverihässäkän. Näistä väärän kokoisia ovat - you guessed it - yksi liivi ja yksi puolislipoverihässäkkä.

Aloitin tänään Puro-langasta, jota jokainen itseään kunnioittava wanna-be-käsityöläinen tuntuu tällä haavaa työstävän, toisen slipoverin.

Annan siis slipoveriminälleni uuden mahdollisuuden. Voin sitten mennä vaikkapa sen kanssa töihin ja odottaa, keksiikö joku sanoa "ottaa slipoverin pois...". Luultavasti ei keksi.

- olen onnistunut hukkaamaan autoni ja kaiken mukana kulkeneen maallisen omaisuuteni viikonloppureissulla Päijät-Hämeessä. Don´t ask.

- olen erittäin onnistuneesti vältellyt kaikenlaista siivoukseen, vaatteiden huoltoon ja kodinhoitoon liittyviä toimia useamman viikon.

Conclusion: tarvitsen vaimon.

Tai äidin.

Mutta epäilen, että vaimo kävisi viime kädessä vähemmän hermoille.

(Note to self: katsele L-koodia useammin. )

- olen harrastanut liikuntaa niin, että olen telonut varpaani 2 kertaa uintitreeneissä, selkäni pariksi päiväksi yli-innokkaan pump-tunnin jälkeen ja hankkinut komean kokoelman rakkoja jalkoihin sisäänajaessani uusia sisäliikkakenkiä (huom! tosinaiset eivät käytä pienempiä kenkiä kuin 42)

- olen keksinyt monia tekosyitä täydentää vaatekaappiani uusilla liikuntavermeillä.

Kyllä, tarvitsen uudet tuulen-, veden-, rännän- ja tsunaminkestävät ulkoliikuntahousut siltä varalta, että eksyn joskus ulos pimeällä (oikeasti ulkoliikuntakauteni on huhtikuusta syyskuuhun).

Ja uuden kivan värisen pipon, joka sopii ulkoilutoppatakkiin (jota en myöskään käytä ennen huhtikuuta, jolloin se on liian kuuma ja joudun ostamaan uuden).

- olen myös pudottanut lisää painoa. Helmikuun alusta tällä haavaa -31.6 kg.

Ja olenko tyytyväinen? En tietenkään!

Huumaava itsekritiikki ja ikuinen ylisuorittaminen kunniaan!

Viimeisen 6 viikon aikana vaaka ei ole liikahtanut mihinkään, mikä saa aikaan lähes epätoivoista liikuntahässäköintiä (in a GoGo near you) sekä enkelitjademonitmaista itsekieltäytymistä ruokien suhteen.

Personal trainer, where art thou?

Gaaddämit.

Sekalaista settiä

So far (edellisen 2 viikon aikana) tapahtunutta.

Olen hölkännyt, investoinut n. 150 € liikuntavehkeisiin, pelännyt penikkatautia (joka tietenkin iskee juuri minulle juuri 2 minuuttia sen jälkeen, kun olen aloittanut rivakamman liikunnan) ja hölkännyt some more.

Olen käynyt puistojumpissa, hikoillut uudet urheiluvaatteeni ihan märiksi, pelännyt tuttuja ja tuntemattomia puistojumppastalkkereita (jotka tietenkin juuri minua ja kainoja sivu-viereen -askeleitani ovat sinne tulleet ihmettelemään) sekä skipannut aurinkoon vedoten kaiken sisäliikunnan (paitsi pari pumppia viime viikolla, hys).

Olen iskenyt uudet all-time-low´t, eli -18,3 kg. Olen käynyt huovan kanssa istuskelemassa puistossa, Arboretumissa ja ties missä muualla yksin tai kaksin. Huraahuuto hömppänaistenlehdille, kylmäkalleille ja suojakertoimille.

Olen tehokkaasti skipannut kämpän siivoamisen erilaisin, jo rutinoitunein tekosyin. Ei voi, kun on liian kuuma ja aurinko paistaa. Tai kun telkkarista tulee Sinkkuelämää-sarjan uusinnat n:ttä kertaa (jo toista tänä vuonna). Tai kun olohuoneen lattialla lepäävä yli kk:n takaisesta työmatkasta väsähtänyt matkalaukku on tiellä. Puhumattakaan vaatteiden kuivaustelineestä, joka suorastaan kettuilee ympäri kämppää ollen aina siellä, missä mun pitäisi liikuskella (Johtopäätös: tarvitsen suuremman kämpän. Ja muuttaminenkin menisi jo samalla effortilla kun siivous).

Huomena joudun heräämään klo 4.45 ehtiäkseni ajoissa koneeseen. Työmatkailu pitäisi kieltää kesäkuukausina.

Silmät kiinni ja menoksi

Hervehdys myös reaaliprivaelämän puolelta.

Olen aina ollut kova tyttö tirsaamaan. Viime aikoina päiväuneiluni on saanut lähes eeppiset mittasuhteet, kun vedän viikonloppuisin helposti paria kolmea tirsaa per päivää. Jos päivälle ei ole sen suurempia suunnitelmia, tirsailu saattaa helposti viedä suurimman osan ns. valveillaoloajasta. Kesän lähestyessä olen taas virkistellyt muistia liittyen ulkona auringonpaisteessa tirsailuun, joka ikuisesti D-vitamiinin puutteessa elävälle sisäisiittoisen pohjoisen kansan edustajalle tekee vallan mainiota. Sivu/jälkioireita arskatirsoista tosin tulee ikävästi, alkaen heloittavista käsivarsista, ikävästä toispuoleisesta rusketuksesta ja kipeästä badenbaden-niskasta aina aivan liian pitkiin tirsailutuokioihin. 2 tuntia/shuteye mennee jo yöunien jälkikuittailun (tai etukäteisveloitusten) puolelle. Tosin aurinkokenno lataa akkuja samaan aikaan. Kuolema kuittaa univelat.

Liikunnan harrastaminen on myös tasoittunut tasolle 5-9 krt/vk. Olen jo monena viikonloppuna herännyt (ts. ponkaissut paniikissa pystyyn ajatellen, että työpäivä alkaa) jo seiskan pintaan, lähtenyt aamulenkille, suihkuun ja takaisin sänkyyn jälkilenkkitirsoille.

Niin, ja koska kvantitatiivisuus arvottaa asioita huomattavasti kvalitatiivisuutta paremmin, täytyy mainita myös so far –lukemani, joka on (rumpujenpärinää)

16.9 kg

Mikä on siis karvan vaille 17. Mikä taas on lähes 20. Joka taas käännetään tehokkaasti 40 voipaketiksi. Voi että. Olenpa mainio.

Back in business

4 lomapäivän saldo:

- 2 bodypump-tuntia
- 1 kiva bodypump-tunti, jolla ohjaaja oikeasti kertoi, mikä lihasryhmä tai liike tulee seuraavaksi
- 6 kpl 1-1.5 h lenkkiä
- 7 päivätorkut, joista 3 ulkona
- 1 lounas kaverin kanssa
- 1 lounaan jälkeinen totaalivatsajumi (note to self: älä edes yritä enää syödä ranskiksia, you sad bastard you)
- 1 uudet kengät
- epämääräinen kasa uusia alusvaatteita, liikuntavermeitä ja sukkia
- 2.5 rasiallista syötyjä kirsikkatomaatteja
- 0 blogipäivitystä
- 9 akuuttia sms- tai e-mail-viestiä työkavereilta, joista 5 ajalla la-su
- 1 seuraavan viikon työmatkan etukäteismurehtimista
- 0 etukäteisvalmistelua ko. matkalle
- 1 ulkona selailtu ranskankielinen naistenlehti
- 3 aamua, jolloin herääminen tapahtui ennen seiskaa
- 1 väsynyt blogipäivityksenraakile näpyteltynä kännykällä

The end justifies the means?

Havahduin pari päivää sitten siihen, että mulla ei todellakaan ole ollut pitkään aikaan nälkä. En myöskään jaksa oikein pureskella, joten ostan kotiin lähinnä nestemäistä ravintoa, joka on helppo kaataa sukkana kurkusta läpi koneen ääressä (ref: nyt). Jos Sodexoa ei olisi, ravitsemustilani olisi surkean sijaan katastrofaalinen. Jännitysniska ja stressipäänsärky ovat jokapäiväisiä kavereita.

Kun aamulla herää, ei ole levännyt olo, koska on yöllä ponkaissut pystyyn väh. 2 krt, ja päivän minuuttiaikataulu pörähtää käyntiin per heti.

Lisäksi havahduin siihen, että olen viikossa laihtunut melkein 3 kg. Totaalisaldoksi tulee siis öbaut -16 kg helmikuun alusta, mikä on tietenkin sinällään kunnioitettava saavutus (tosin vaaka on saanut minulta painekuoriaisen pureman ja näyttää ihan mitä sattuu toistuvissa kontrollipunnituksissa). Mutta tiputanko painoa mielummin syömällä terveellisesti ja liikkumalla kohtuudella kuin kiristämällä ressikerrointa ja laukkaamalla itseni näännyksiin (ref: otsikko).

Lisäksi pää ei oikeasti enää toimi.

Oiskohan huomena kivoja pumppitunteja?

Ai niin, ja kahden viikon sisään koko sittana olis niin kun ohitse.

Sunnuntai

6.15 Ensimmäinen havahtuminen - varikkokäynti ja aina yhtä mieltäylentävä "unohdinpa sitten illalla pessyt pyykit koneeseen" -huomio. Uni ei tule uudelleen kuitenkaan, joten kone päälle ja lehden lukuun.

8.00 Aamulenkille. MP3:ssa taas Spice Girlsin greatest hitsejä, Take Thatia, mutta myös Pussycat Dollsia, Suurlähettiläitä ja Justin Timberlakea. Mekaanista lenkkeilyä n. tunti.

9.15 Majoittautuminen telkkarin eteen katsomaan nauhottetuja Madventures-, Bones- ja Late Lammas -jaksoja.

10.00 Päivät ekat tirsat sohvalla.

11.15 Herääminen sohvalta kuolleen käden päällä ja telkkari yhä auki. Pieni välipala ennen jumppaa.

11.50 Lähtö pumppitunnille

14.00 Pumppitunnin ja suihkun jälkeen liikahtaminen kaupungille

14.15 Hätäapusämpylä Sokoksen yläkerrassa

16.00 Yhtä puseroa, lehteä, alusvaatekasaa ja vessapaperia rikkaampana takaisin kotiin

16.15 Jumppavaatteet koneeseen

16.20 Päivän toiset tirsat ulkona auringon lämmittämällä badenbadenilla välipalan jälkeen

17.10 Työsähköpostien pläräilyä - maanantaina minuuttiaikataulu käynnistyy klo 9-> ja jatkuu koko päivän, parhaimmillaan 2 palaveria päällekkäin

19.10 Lenkki2 - uutta musiikkia ladattu masiinaan mukaan. Päivän liikuntasaldo siis yht. 2h lenkkeilyä, 1 h pumpissa ja 20 min alkulämppärit = 3 h 20 min

20.50 Lenkin, suihkun ja iltapalan jälkeen takaisin koneen äärelle

23.00 Kirjan kanssa sänkyyn, unta odotellessa (luultavasti klo 00-01.00 asti - ja aamu alkaa taas kuuden pintaan)

Jepjep.

Loviisa - tökoutspoteitou

On se nyt jumankauta - jos käyt 5 krt viikossa jumpalla/lenkillä, niin paino ei liikahda mihinkään, mutta jos istut hermona kipeän jalan kanssa sohvaperunana 5 päivää putkeen, niin vaaka heilahtaa melkein 2 kg alaspäin.

Nyt siis saldo -13 kg helmikuun alusta.

Tukka takana ja viikonloppu edessä :)

(Meinasin liittää mukaan pari kuvaa yhdestä männävuosien kevätkällistä, mutta tarkempi tarkastelu osoitti, että niistä olisi tarkka photoshoppailija saanut kaivettua vaikka mitä esille, joten ei uskalla ei.)

Must on tullu... urheiluvammainen

Olin tänään puolen päivän työpalaverimatkalla Tukholmassa (jonne pääsee Tampereelta paljon nopeammin, kätevämmin ja rauhallisemmin kuin pääkaupunkiseudulle), kun vanha (viime viikkoinen) urhailuvamma alkoi taas nostaa rumaa (kanta)päätään.

Viime viikon 2 bodypump-tuntia, pilates (jolloin pystyin tuskin seisomaan kunnolla molemmilla jaloilla) sekä yht. 3 tunnin ulkoilulenkkiä ovat saaneet molemmat jalat rakoille, toisen jalan joko tulehtumaan tai muuten vain tuleen ja toisen kantapään araksi. Talk about keeping fit. Lohdutin urheilun uuvuttamaa kroppaani jo viikonloppuna ostamalla itselleni Adidaksen valkoiset tennarit (joita vaan alkoi tehdä mieli) sekä kunnon salihanskat pump-tunteja varten, mutta lahjus ei selvästikään toiminut. Ja huom! Tosinaiset eivät ostaa miesten L-kokoa pienempiä salihanskoja, siitä lähdetään. Isokourainen, minäkö?

Innostuin viikonloppuna poikkeuksellisesti myös siivoamaan huomatessani, että se pitää sormet kiireisinä ja tyhjentää päätä lähes liikunnan veroisesti, ja päädyin lopulta viemään vaatekaapista keräykseen 3 muovipussillista vaatteita ja 10 (!!) paria kenkiä. Aika yllättävää, koska vielä pari päivää sitten olisin voinut vannoa, että omistan n. 10 paria kenkiä. Lajittelun tiimoilta siivosin sitten hieman vaatehuonetta, lankkasin kaikki sitä kaipaavat kengät ja asettelin ne taisteluasetelmaan, josta on realistisia mahdollisuuksia löytääkin jotain (paitsi että heti tänä aamuna valitsin selkeästikin väärät business-kengät jalkaan, ja sain tuskissani kipittää kentältä autoon).

Nyt pitäisi enää saada autoon vaihdettua talvitassut kesäisempiin. Onko vapaaehtoisia Vianorin rangashotellille lähtijöitä?

[Pikaedit: Lääkäri kertoi kantapään olleen tulehtunut, joten viikko liikuntakieltoa ja antibiootit mukaan. Hyvä kun ei saikkulappua läpännyt kaupan päälle, mutta kielsin kun en sitä voisi käyttää kuitenkaan.]

When I was little

Mikaela töräytti haasteella.

Muistatko vielä, miltä tuntui olla lapsi? Kun kaikki oli elämässä vielä mahdollista ja nenä keittiöpöydän korkeudella?

Kopioi nämä omaan blogiisi ja korvaa vastaukseni omillasi. Haasta ystäväsikin muistelemaan. Se voi olla joskus tervettä.

1. Missä ja koska synnyit?
Tampereella 1978.

2. Onko sinulla sisaruksia?
Pikkusisko.

3. Olitko päivähoidossa vai kotihoidossa?

Muistelen hämärästi olleeni ihan pienenä päivähoidossa jonkin aikaa Kangasalla (huom. oikea kirjoitusasu), mutta muuten täysin kotona. Taas yksi piste päiväkotilapsille...

4. Oliko teillä lemmikkieläimiä?

Oli koira, joka saatiin vasta kun täytin 12 ja sisko oli 5, koska sisko olis sitä ennen liian pieni (tai tätä tekosyytä vanhemmat käytti - sillä seurauksella, että olin natiaiselle katkera vielä vuosia jälkikäteenkin).

5. Muistatko aikaa, kun ei vielä ollut lapsilla turvaistuimia, vaan keikuttiin etupenkkien välissä tai tapeltiin sisarusten kanssa siitä, kuka saa istua edessä?

Jonkinverran, tosin aikas hämärästi. Meillä oli natsikuri: turvavyöt kiinni ja hiukset letillä AINA.

6. Oliko sinulla mielilelua?

My little ponyja oli lukematon määrä, niillä omat nimet, vaatteita ja oheissälää kaapillinen. Kävin myös kaverilla leikkimässä ponyjeni kanssa. Jotenkin samaan leikkiin saatiin mukaan muistaakseni myös kaverin hamsteri ja polkupyörä. En tosin enää muista miten.

7. Muistatko mitä sinusta piti tulla isona?
Olin aika nössö (jo) lapsena, eli opettaja.

8. Olitko ns. näkymätön kiltti lapsi vai jokapaikan apina?

Olin tosi kiltti lapsi. 10+ vuotta vanhempi serkku muistelee, kuinka istuskelin kirjan kanssa rauhassa tuolilla mummolassa pitkiä aikoja alle kouluikäisenä ja hän luuli, että kaikki lapset ovat yhtä kilttejä (no, omat eivät tietenkään olleet).

9. Kuljitko pihoilla leikkimässä, kotiavain kaulassa roikkuen?

Kotona oli lähes aina aikuinen, joten en ollut avainkaulalapsi.

10. Nukuitko valot päällä?
En nukkunut.

11. Lempi lastenohjelmasi?

Pikku Kakkonen! Ja Ransu-koira ruletti. Muita kestosuosikkeja olivat Olipa kerran -sarjat ja Susikoira Roi (joka oli tosin hieman pelottava ja ahdistava).

12. Muistatko ensimmäistä koulupäivääsi?
En muista.

13. Keräilitkö jotain?

Kiiltokuvia, tarroja, kynttilöitä (whooot?), kyniä ja postimerkkejä. Tykkäsin näprätä pienten esineiden kanssa.

14. Mikä oli lempiaineesi alaluokilla?
Matematiikka (nöre mikä nöre).

15. Olitko koulukiusattu tai -kiusaaja?
Koen olleeni molempia. Lapsen mieli on jotenkin tosi hassu, ja luulen että se kiusattuna oleminen saattoi olla oman pään sisällä.

16. Mitä harrastit?
Lukemista ja niiden pikkuesineiden kanssa näperrystä.

17. Ystäväsi?

Oli monia. Valittavasti enää yksi ala-asteaikainen ystävä löytyy tällä hetkellä ystäväpiiristä.

18. Mieluisin muistosi jostain ensiluokkien tapahtumasta?

Muistan, kuinka kuiskuttelimme kaverin kanssa vessassa yhteisestä idolistamme Star Trekin kapteeni James T. Kirkistä (lisää mm. täällä). How lame.

19. Minkälainen oli ensimmäinen opettajasi?
Ihan perustätsä, koska ei herätä enää mielipiteitä tai tunteita suuntaan eikä toiseen.

20. Oliko vanhemmillasi tiukka kuri?
Oli ;)

21. Miten perheesi lomaili?

Mummolassa ja kesäisillä road-tripeillä. Oh, the memories. Myös Särkänniemessä, Tykkimäessä ja vastaavissa yrjölaitoksissa tuli käytyä. Tosin, koska olin niin - you guessed it - nössö, en tykännyt kaikkein hurjimmista laitteista. Eli vierailin lähinnä possujunassa ja siinä Särkkiksen autolaitteessa, joka kulkee hitaasti omaa rataa pitkin (siellä rannan tuntumassa).

22. Lempiruokaasi natiaisena oli?
Ei mitään ehdotonta suosikkia tule mieleen. Olin siis kaikkiruokainen.

23. Tupakoitiinko teillä vielä sisätiloissa?
Ei onneksi.

24. Mitä asioita pelkäsit?
Susikoira Roin pahiksia, ja joskus satuin näkemään ekasta Alien-leffasta jotain pätkiä - muistan vieläkin, miten kovaa pelkäsin.

25. Onko sinulla nykyään jo omia lapsia?

Noup.

Ja koska elämä on oikeasti kaikkea muuta kuin tervettä, jätän haastamiset väliin ja kehoitan kaikkia nappaamaan tästä kyssärit ihan oma-aloitteisesti.

Viikonloppuja!

I´m back and I have new t-shirts

Kunnonkohotussetti etenee mukavasti, ja voiman, notkeuden ja aerobisien kunnon kohoamisen huomaan itsekin viikottain. On helppoa motivoitua liikkumaan ja tekemään, kun tuloksia tulee säännöllisesti. Tämän viikon saldo:

ma - muokkaus (tämän jätän nyt pois, tunnilla on liikaa porukkaa ja aloittelijat eivät osaa pysyä tällaisen ammattilaisen jaloista poissa)

ke - juoksumattoilua n. puolisen tuntia + pilates-tunti

to - circuit-tunti

la - juoksumattoilua 1 h 20 min + vartin venyttelyt

su - 20 min alkuveryttely + tunti sulkapalloa kaverin kanssa -> julmettu lihasjumi -> epätoivoinen yritys palauttavaan n. tunnin lenkkeilyyn ja venyttelyyn -> jos mahdollista, pahempi lihasjumi

Paino on pudonnut helmikuun alusta n. 8 kg, ja olo on mainio.

Olin lauantaina kaverin kanssa sovittelemassa silmälasien pokia. Kävimme läpi lähes kaikki keskustan liikket, kunnes löysin itselleni täydelliset pokat Sokoksen takana olevasta Nissenistä. Koska vahvuuteni ovat niin vempat, en mahdu ketjun pakettihinnoitteluun, ja linssien hinta on aikas suolainen. Joten otin pokamallin ylös ja laitoin Instruun sähköpostia, josko he voisivat tilata samat raamit. Saisin arskat kaupan päälle. Vähänks ovelaa.

Lisäksi tilasin nämä t-paidat threadless.comista.

Epätodellista

Onpa häsää.

Tällä viikolla olen tehnyt hiki hatussa töitä, vääntänyt Exceliä, analysoinut, tsekannut, ajatellut ja suunnitellut tulevaa ja mennyttä (wau!). Sen lisäksi olen käynyt taas salilla normimalliin ja saanut päkkini (tai sen, josta tulee se, kunhan jatkan käymistä) täysin jumiin.

Viikon by far järkyttävin uutinen oli kuitenkin lääkärisedän sivukommentti siihen, kun kerroin sekaisesta vatsastani ja muuttuneesta ruokavaliosta. Hän epäili, että mulla vois olla keliakia - kääk! Asiasta kaverilleni, jolta ko. ruoka-ainerajoite löytyy jo, angstaillessani hän kertoi oireensa ennen keliakian toteamista olleen hyvin samankaltaisia. Kaveri tiesi myös kertoa, että diabetes ja kelikia ovat samojen geenivirheiden aiheuttamia (huomatkaa selitykseni tieteellinen tarkkuustaso), ja siksi toisen esiintyminen suvussa on hyvä indikaatio myös toiselle. No, jos jompi kumpi näistä pitäisi valita (niin kuin usein elämässä käy, kun Jumala, jumala tai Bon Jovi tätä tiedustelee), ottaisin diabetesta mielummin kuitenkin sen keliakian. Eli aina voi mennä huonommin.

Lääkäri laittoi lähetteen labraan kokeisiin, jossa mm. verestä otettavien geenikokeiden ja nimeltämainitsemattomien ekskrementtieni tutkiskelun jälkeen tuomio voidaan lausua.

Suhtaudun asiaan aikuismaisella tyyneydellä ja harkitsen kokeisiin menemistä keväällä (2010).

Outoja tällä viikolla tapahtuneita asioita

- Olen telonut jalkani yöllä. Siis yöllä. Oikea jalkapöytä oli kipeä, kun heräsin tiistai-aamuna, ja on särkenyt siitä lähtien. Koska mulla on kuitenkin tinkimätön rutiini ja rautainen itsekuri, jota ei pienet vammat säväytä, olin silti eilen Pilates-tunnilla tiitin salilla.

- Digiboksin palautuminen kuoleman rajamailta uusilla ohjelmapäivityksillä varustettuna on saanut myös kutomisharrastukseni taas liikkeelle. Siinä määrin, että kummassakin etusormessa on puikkokuluma (watch out Lönnrot, tämä uudissana rokkaa).

- Hamsterigeenini on taas kerran aktivoitunut ja olen ostanut yhteensä n. litran shampoota ja saman verran hoitoainetta. Keskimääräisellä kulutuksella arvioituna ne kestävät noin vuoden. Tosin tässä ajassa ostan keskimäärin 10 uutta pulloa.

- Olen epätoivoisessa yrityksessäni säästää kännykän akkua (ja minimoida aivoja tuhoava säteily yöaikaan) sulkenut puhelimen yöksi. Keskimäärin puhelin on tällöin avattu klo 13 iltapäivällä.

Jalkani saa tänään vapaapäivän, mutta koska huominen on vapaapäivä töistä, se on myös liikuntapäivä jalalle. Tai lähden Ideaparkiin ostamaan shampoota.