Joo joo, täällä(kin) ollaan

On se ihme, miten saamaton voi olla. Tai kai siihen olisi pitänyt jo 30+ vuoden syvällä kokemuksen rintaäänellä tottua, mutta kun ei.

No, privarintamalla tapahtunutta:

(yes, I like lists)

- olen kutonut yhden liivin ja toisen puolislipoverihässäkän. Näistä väärän kokoisia ovat - you guessed it - yksi liivi ja yksi puolislipoverihässäkkä.

Aloitin tänään Puro-langasta, jota jokainen itseään kunnioittava wanna-be-käsityöläinen tuntuu tällä haavaa työstävän, toisen slipoverin.

Annan siis slipoveriminälleni uuden mahdollisuuden. Voin sitten mennä vaikkapa sen kanssa töihin ja odottaa, keksiikö joku sanoa "ottaa slipoverin pois...". Luultavasti ei keksi.

- olen onnistunut hukkaamaan autoni ja kaiken mukana kulkeneen maallisen omaisuuteni viikonloppureissulla Päijät-Hämeessä. Don´t ask.

- olen erittäin onnistuneesti vältellyt kaikenlaista siivoukseen, vaatteiden huoltoon ja kodinhoitoon liittyviä toimia useamman viikon.

Conclusion: tarvitsen vaimon.

Tai äidin.

Mutta epäilen, että vaimo kävisi viime kädessä vähemmän hermoille.

(Note to self: katsele L-koodia useammin. )

- olen harrastanut liikuntaa niin, että olen telonut varpaani 2 kertaa uintitreeneissä, selkäni pariksi päiväksi yli-innokkaan pump-tunnin jälkeen ja hankkinut komean kokoelman rakkoja jalkoihin sisäänajaessani uusia sisäliikkakenkiä (huom! tosinaiset eivät käytä pienempiä kenkiä kuin 42)

- olen keksinyt monia tekosyitä täydentää vaatekaappiani uusilla liikuntavermeillä.

Kyllä, tarvitsen uudet tuulen-, veden-, rännän- ja tsunaminkestävät ulkoliikuntahousut siltä varalta, että eksyn joskus ulos pimeällä (oikeasti ulkoliikuntakauteni on huhtikuusta syyskuuhun).

Ja uuden kivan värisen pipon, joka sopii ulkoilutoppatakkiin (jota en myöskään käytä ennen huhtikuuta, jolloin se on liian kuuma ja joudun ostamaan uuden).

- olen myös pudottanut lisää painoa. Helmikuun alusta tällä haavaa -31.6 kg.

Ja olenko tyytyväinen? En tietenkään!

Huumaava itsekritiikki ja ikuinen ylisuorittaminen kunniaan!

Viimeisen 6 viikon aikana vaaka ei ole liikahtanut mihinkään, mikä saa aikaan lähes epätoivoista liikuntahässäköintiä (in a GoGo near you) sekä enkelitjademonitmaista itsekieltäytymistä ruokien suhteen.

Personal trainer, where art thou?

Gaaddämit.

Train me

Harkitsen vakavasti personal trainerin palkkaamista syksyllä.

Olen toki tuloksiin päässyt sitä ilmankin, mutta ajattelen tätä lähinnä investointina itseeni, sekä jatkumona sille effortille, jonka olen asiaan laittanut tähän mennessä. Kesällä kunnon ylläpito ja liikkuminen on (ainakin minulle) helpompaa, koska ulkona on kiva ilma ja lenkille voi lähteä pienin varusteluin melkein aina kun huvittaa. Lisäksi energiaa on enemmän noin niin kuin luonnostaan.

Syksyllä töissä lähtee aivan uusi vaihde päälle (as if this wasn´t enough), tulee kylmää ja pimeää, ja sohvan pohja näyttää taas paljon houkuttelevammalta. Lisäksi en tykkää olla ulkona, kun siellä ei paista aurinko. Tai on kylmää, sateista, epävakaista, lunta, räntää, loskaa, liikaa lehtiä maassa, liukasta tai mahdollisuss mihinkään näistä. Viimeistään syyskuussa siirryn siis sisäaktiviteettien pariin, ja uskallan näyttää nenäälleni aurinkoa ehkä huhti-toukokuussa seuraavana vuonna. Paineet sisäliikuntasalillani ja sen aktiviteeteilla ovat huimat.

Personal trainer saisi:
- Tehdä liikuntasuunnitelman, jota noudattamalla olen olympiaurheilijakunnossa alle puolen vuoden (eli mitä, kuinka usein, millä rytmillä)
- Antaa vinkkejä siihen, miten onnistun välttämään hajonneet polvet, vääntyneet jalkaterät, ja ruksahtaneet alaselät jatkossa
- Neuvoa myös ruokavalion suhteen, vaikkakin uskon olevani tässä hyvällä tolalla
- Motivoida, tsempata ja kannustaa

Itseni tuntien tyypin pitäisi omata aikas rautainen ammattitaito omassa hommassaan, osata ottaa juuri minut ja minun erityispiireeti ja –tarpeeni huomioon, olla huumorintajuinen (=ymmärtää käsittämättömän loistavia sutkautuksiani) sekä yleisesti olla samalla aaltopituudella minun kanssani.

Onko kellään kokemuksia ko. palvelusta? Tai suosituksia personal trainerista Tampereella?

Viikonlopun ostoksia

Olen viime aikoina hieman laiminlyönyt bloggausta. Shame on me. Lohdutukseksi voitaneen sanoa, että olen tehnyt samoin kaikille muillekin harrastuksille, paitsi liikunnalle, jolle olen kyllä löytänyt aikaa 6-9 krt/vk. Urheiluvamma bound to happen.

Ja niinhän siinä sitten kävi. Torstain pumpissa jalat vetivät jo ihan hapoille, ja vaikka yritin palauttavasti lenkkeillä ja "vasta" lauantaina pumppeilla uudelleen, jopa hieman pienemmillä painoilla, toinen polvi on nyt niin kipeä, että kävely sattuu, ja reisilihakset ovat aivan jumissa. Mutta huom! Lihakset :) Kylmällä olen polvea hautonut.

Toinen abnormaali aboriginaalilihas löytyi ihan vahingossa eilisen tuntini jälkeen salin suihkutiloissa, kun vetäisin shampoota päähän. Jumalauta, mulla on hauis. Ja ojentajakin meinaa pullottaa siellä toisella puolella. Tosin lihaskasvu näyttää rajoittuneen vain yhteen käteen (kumma kyllä, kakkoskäteeni vasuriin), mutta otetaan siitä kaikki irti. Oli sitten ihan pakko vähän pullistella siellä suihkussa. Ihan vähän vaan. Kun se oli niin tyrkylläkin. Mokoma lihaskasvu.

Mutta asiaan. Klenkkapolvikaan ei estänyt minua pienelle shoppailukierrokselle lähtemästä. Oli kerrankin vapaa viikonloppu, ja Visakorttikin huusi lompakossa jotain actionia. Kuivan ja tuloksettoman smooltookkini vastapainoksi olen ottanut pari valokuvaa (voooaaa). Valitettavasti ns. oikea kamera oli kadottanu itsensä (shame on it), joten kuvausinnossani jouduin tyytymään kännykameraan.

Laskin eilen, että olen tänä vuonna ostanut jo yhdeksät (9) kengät. Mikä on yhteensä enemmän kuin edeltävät 2 vuotta yhteensä, epäilen ma. Syytän lukemiani blogeja ja niiden alitajuista kenkäpropagandaa. Lieventävänä asianhaarana mainittakoon, että kaikki on ollut tosi mieluisia ja joka paria on kohtuullisesti käytetty.

Tänään mukaan lähti siis kahdet uudet kesäläpsärit, a.k.a. läpsykkäät. Valkoiset Seppälän alesta huimat 12,50 € ja keltaiset Aleksi 13:sta 20 €. Huomioitaneen, että mulla ei sen jälkeen, kun menin ala-asteelle, ole ollut keltaisia kenkiä. Vai onko ne nyt leijonankeltaiset (sivukommenttina mainittaneen, että mulla on tumput ihan samaa väriä valmistumassa. Tosin jotenkin epäilen, ettei ne pääse samaan asukokonaisuuteen ihan piakkoin). CD-levyt oli mun mp3:een lenkkeilyseuraksi.

Mikaela kysäisi jossain kohtaa, olenko innostunut ostamaan hepeniä uuden ulkomuotoni myötä. No arvatkaapa olenko sen jälkeen innostunut asiasta :) Niitä nyt ei täällä esitellä, mutta yksi yöhepene (ei taida toimia yksikkömuodossa?) tunki kuvaa vasemmalta. Hän on kovin hieno, mukava päällä ja hirveän hepenemäinen. Seppälästä 19,90, eikä tietenkään alesta.

Kuvan varsinainen kohde on Kicksin alesta bongattu Burberryn Brit EdT roll-on, siis käsilaukussa mukana kulkeva pikkuputeli rolleripäällä, jolla tuoksua voi lisäillä kesken päivää. Ihana tuoksu, jota olen lentokentillä hiplaillut monenmonta kertaa, mutta en ihastunut tarpeeksi isompaa pulloa varten. Tämä sopii kesätuoksuksi mainiosti. Olisiko maksanut 15€.

Seuraava "Pakko saada, koska näin sen yhdessä blogissa" -ostos. Harmaa peruspaita ja pitsikuvio. Siipien sijasta iskin sen sitten etupuolelle tollai epäkeskeisesti ja hieman vinoon. Näyttää päällä paljon kivemmalta kuin lattialla. Huomatkaa ovelasti kiinnijätetty hintalappu - vois sitten muka palauttaa joo jos ei tuunaus onnistu.

Mutta mitä tekisi toisella pitsihärpäkkeellä sekä palasella kaunista viherharmaata pitsiä, joka tarttui mukaan samalla? Jonkun kauluspaidan rintamukseen ja hameen reunan alle pilkottamaan. Tai johonkin laukkuun. Ehdotuksia otetaan vastaan.

Palaan sohvalle jääpussin kanssa. Mukavaa alkavaa viikoa kaikille. TJ5.

Sekalaista settiä

So far (edellisen 2 viikon aikana) tapahtunutta.

Olen hölkännyt, investoinut n. 150 € liikuntavehkeisiin, pelännyt penikkatautia (joka tietenkin iskee juuri minulle juuri 2 minuuttia sen jälkeen, kun olen aloittanut rivakamman liikunnan) ja hölkännyt some more.

Olen käynyt puistojumpissa, hikoillut uudet urheiluvaatteeni ihan märiksi, pelännyt tuttuja ja tuntemattomia puistojumppastalkkereita (jotka tietenkin juuri minua ja kainoja sivu-viereen -askeleitani ovat sinne tulleet ihmettelemään) sekä skipannut aurinkoon vedoten kaiken sisäliikunnan (paitsi pari pumppia viime viikolla, hys).

Olen iskenyt uudet all-time-low´t, eli -18,3 kg. Olen käynyt huovan kanssa istuskelemassa puistossa, Arboretumissa ja ties missä muualla yksin tai kaksin. Huraahuuto hömppänaistenlehdille, kylmäkalleille ja suojakertoimille.

Olen tehokkaasti skipannut kämpän siivoamisen erilaisin, jo rutinoitunein tekosyin. Ei voi, kun on liian kuuma ja aurinko paistaa. Tai kun telkkarista tulee Sinkkuelämää-sarjan uusinnat n:ttä kertaa (jo toista tänä vuonna). Tai kun olohuoneen lattialla lepäävä yli kk:n takaisesta työmatkasta väsähtänyt matkalaukku on tiellä. Puhumattakaan vaatteiden kuivaustelineestä, joka suorastaan kettuilee ympäri kämppää ollen aina siellä, missä mun pitäisi liikuskella (Johtopäätös: tarvitsen suuremman kämpän. Ja muuttaminenkin menisi jo samalla effortilla kun siivous).

Huomena joudun heräämään klo 4.45 ehtiäkseni ajoissa koneeseen. Työmatkailu pitäisi kieltää kesäkuukausina.

Hölk hölk

Lähdin yksi aamu tapojeni mukaisesti lenkille, ja olo oli normaalia viriilimpi (rasti seinään jo siitä), joten päätin ottaa huvikseni muutaman hölkkäaskeleen while I was at it.

Puolen tunnin päästä huomasin hölkänneeni lähes koko kuljetun matkan (no siis, ei mitään huippuvauhtia mutta kuitenkin). Koska olo oli edelleen kovin kevyt, lisäsin hieman vauhtia ja hölköttelin loppuun asti (paria isoa mäkeä lukuunottamatta), kunnes lopetin n. puoli kilsaa ennen kotia loppujäähdyttelymielessä.

Hyvä minä :) Tämän jälkeen olen käynyt lähes joka päivä hölkkäämässä ihan täpinöissäni.

Seuraava askel: uudet juoksukengät (koska hei, jos hölkkää, voi käyttää sanaa ”juoksu”).

Silmät kiinni ja menoksi

Hervehdys myös reaaliprivaelämän puolelta.

Olen aina ollut kova tyttö tirsaamaan. Viime aikoina päiväuneiluni on saanut lähes eeppiset mittasuhteet, kun vedän viikonloppuisin helposti paria kolmea tirsaa per päivää. Jos päivälle ei ole sen suurempia suunnitelmia, tirsailu saattaa helposti viedä suurimman osan ns. valveillaoloajasta. Kesän lähestyessä olen taas virkistellyt muistia liittyen ulkona auringonpaisteessa tirsailuun, joka ikuisesti D-vitamiinin puutteessa elävälle sisäisiittoisen pohjoisen kansan edustajalle tekee vallan mainiota. Sivu/jälkioireita arskatirsoista tosin tulee ikävästi, alkaen heloittavista käsivarsista, ikävästä toispuoleisesta rusketuksesta ja kipeästä badenbaden-niskasta aina aivan liian pitkiin tirsailutuokioihin. 2 tuntia/shuteye mennee jo yöunien jälkikuittailun (tai etukäteisveloitusten) puolelle. Tosin aurinkokenno lataa akkuja samaan aikaan. Kuolema kuittaa univelat.

Liikunnan harrastaminen on myös tasoittunut tasolle 5-9 krt/vk. Olen jo monena viikonloppuna herännyt (ts. ponkaissut paniikissa pystyyn ajatellen, että työpäivä alkaa) jo seiskan pintaan, lähtenyt aamulenkille, suihkuun ja takaisin sänkyyn jälkilenkkitirsoille.

Niin, ja koska kvantitatiivisuus arvottaa asioita huomattavasti kvalitatiivisuutta paremmin, täytyy mainita myös so far –lukemani, joka on (rumpujenpärinää)

16.9 kg

Mikä on siis karvan vaille 17. Mikä taas on lähes 20. Joka taas käännetään tehokkaasti 40 voipaketiksi. Voi että. Olenpa mainio.

The end justifies the means?

Havahduin pari päivää sitten siihen, että mulla ei todellakaan ole ollut pitkään aikaan nälkä. En myöskään jaksa oikein pureskella, joten ostan kotiin lähinnä nestemäistä ravintoa, joka on helppo kaataa sukkana kurkusta läpi koneen ääressä (ref: nyt). Jos Sodexoa ei olisi, ravitsemustilani olisi surkean sijaan katastrofaalinen. Jännitysniska ja stressipäänsärky ovat jokapäiväisiä kavereita.

Kun aamulla herää, ei ole levännyt olo, koska on yöllä ponkaissut pystyyn väh. 2 krt, ja päivän minuuttiaikataulu pörähtää käyntiin per heti.

Lisäksi havahduin siihen, että olen viikossa laihtunut melkein 3 kg. Totaalisaldoksi tulee siis öbaut -16 kg helmikuun alusta, mikä on tietenkin sinällään kunnioitettava saavutus (tosin vaaka on saanut minulta painekuoriaisen pureman ja näyttää ihan mitä sattuu toistuvissa kontrollipunnituksissa). Mutta tiputanko painoa mielummin syömällä terveellisesti ja liikkumalla kohtuudella kuin kiristämällä ressikerrointa ja laukkaamalla itseni näännyksiin (ref: otsikko).

Lisäksi pää ei oikeasti enää toimi.

Oiskohan huomena kivoja pumppitunteja?

Ai niin, ja kahden viikon sisään koko sittana olis niin kun ohitse.

Sunnuntai

6.15 Ensimmäinen havahtuminen - varikkokäynti ja aina yhtä mieltäylentävä "unohdinpa sitten illalla pessyt pyykit koneeseen" -huomio. Uni ei tule uudelleen kuitenkaan, joten kone päälle ja lehden lukuun.

8.00 Aamulenkille. MP3:ssa taas Spice Girlsin greatest hitsejä, Take Thatia, mutta myös Pussycat Dollsia, Suurlähettiläitä ja Justin Timberlakea. Mekaanista lenkkeilyä n. tunti.

9.15 Majoittautuminen telkkarin eteen katsomaan nauhottetuja Madventures-, Bones- ja Late Lammas -jaksoja.

10.00 Päivät ekat tirsat sohvalla.

11.15 Herääminen sohvalta kuolleen käden päällä ja telkkari yhä auki. Pieni välipala ennen jumppaa.

11.50 Lähtö pumppitunnille

14.00 Pumppitunnin ja suihkun jälkeen liikahtaminen kaupungille

14.15 Hätäapusämpylä Sokoksen yläkerrassa

16.00 Yhtä puseroa, lehteä, alusvaatekasaa ja vessapaperia rikkaampana takaisin kotiin

16.15 Jumppavaatteet koneeseen

16.20 Päivän toiset tirsat ulkona auringon lämmittämällä badenbadenilla välipalan jälkeen

17.10 Työsähköpostien pläräilyä - maanantaina minuuttiaikataulu käynnistyy klo 9-> ja jatkuu koko päivän, parhaimmillaan 2 palaveria päällekkäin

19.10 Lenkki2 - uutta musiikkia ladattu masiinaan mukaan. Päivän liikuntasaldo siis yht. 2h lenkkeilyä, 1 h pumpissa ja 20 min alkulämppärit = 3 h 20 min

20.50 Lenkin, suihkun ja iltapalan jälkeen takaisin koneen äärelle

23.00 Kirjan kanssa sänkyyn, unta odotellessa (luultavasti klo 00-01.00 asti - ja aamu alkaa taas kuuden pintaan)

Jepjep.

Must on tullu... urheiluvammainen

Olin tänään puolen päivän työpalaverimatkalla Tukholmassa (jonne pääsee Tampereelta paljon nopeammin, kätevämmin ja rauhallisemmin kuin pääkaupunkiseudulle), kun vanha (viime viikkoinen) urhailuvamma alkoi taas nostaa rumaa (kanta)päätään.

Viime viikon 2 bodypump-tuntia, pilates (jolloin pystyin tuskin seisomaan kunnolla molemmilla jaloilla) sekä yht. 3 tunnin ulkoilulenkkiä ovat saaneet molemmat jalat rakoille, toisen jalan joko tulehtumaan tai muuten vain tuleen ja toisen kantapään araksi. Talk about keeping fit. Lohdutin urheilun uuvuttamaa kroppaani jo viikonloppuna ostamalla itselleni Adidaksen valkoiset tennarit (joita vaan alkoi tehdä mieli) sekä kunnon salihanskat pump-tunteja varten, mutta lahjus ei selvästikään toiminut. Ja huom! Tosinaiset eivät ostaa miesten L-kokoa pienempiä salihanskoja, siitä lähdetään. Isokourainen, minäkö?

Innostuin viikonloppuna poikkeuksellisesti myös siivoamaan huomatessani, että se pitää sormet kiireisinä ja tyhjentää päätä lähes liikunnan veroisesti, ja päädyin lopulta viemään vaatekaapista keräykseen 3 muovipussillista vaatteita ja 10 (!!) paria kenkiä. Aika yllättävää, koska vielä pari päivää sitten olisin voinut vannoa, että omistan n. 10 paria kenkiä. Lajittelun tiimoilta siivosin sitten hieman vaatehuonetta, lankkasin kaikki sitä kaipaavat kengät ja asettelin ne taisteluasetelmaan, josta on realistisia mahdollisuuksia löytääkin jotain (paitsi että heti tänä aamuna valitsin selkeästikin väärät business-kengät jalkaan, ja sain tuskissani kipittää kentältä autoon).

Nyt pitäisi enää saada autoon vaihdettua talvitassut kesäisempiin. Onko vapaaehtoisia Vianorin rangashotellille lähtijöitä?

[Pikaedit: Lääkäri kertoi kantapään olleen tulehtunut, joten viikko liikuntakieltoa ja antibiootit mukaan. Hyvä kun ei saikkulappua läpännyt kaupan päälle, mutta kielsin kun en sitä voisi käyttää kuitenkaan.]

Koukussa

Elämänmuutosprojekti on edennyt harvinaisen mukavasti, pienestä työmatkahässäköinnistä ja sukujuhlaputkesta huolimatta. Kun on tottunut syömään kevyesti, ei raskas grilliruoka iltasella enää edes maistu, ja viimeistään seuraavana päivänä katuu jokaista suupalaa, jonka emäntä pakkosyötti. Huh ja yöh. Helmikuun alusta vaakakin näyttää -10,4 kg (kyllä, desimaalitkin lasketaan vaikka ne eivät valitettavasti pyöristy ylöspäin), ja vaatekokokin on samalla tipahtanut reippaasti. Jei.

Lupasin itselleni laukun, kun tämä kaksinumeroinen tavoite on saavutettu (bribery - it works!) ja olenkin viimeiset x viikkoa käynyt Stockmannilla hiplailemassa sopivia veskoja. Mainitsin asiasta myös kaverilleni, joka totesi lakoonisesti, että eikös sulla Loviisa ole jo aika kivasti laukkuja. So not the point.

Yritän samaan aikaan hillitä intoani käydä joka ikinen päivä lenkillä. Eihän se nyt voi olla normaalia tai edes tervettä, tarvitseehan se kroppakin lepoa. Pilates- ja circuit-tunnit työllistävät edelleen, lisäksi leikittelen ajatuksella omasta personal trainerista. Saako sellaisen tilattua kotiin jostain nettikaupasta? Hmmm.

Kaveri näki tekemäni virkatut rannekkaat, ja alkoi neuvotella itselleen omia. Pitkällä toimitusajalla, viikonloppulisillä ja out-of-office -palkalla pelottelu ei tuottanut tulosta, joten sain tilauksen sisään ja kerän ihanan keväistä Novitan Nalle-lankaa. Toinen on jo valmis ja toinen melkein finaalissa. Homma on nopeaa eikä malliakaan tarvitse enää vilkuilla. Loppukerästä suunnittelen tumppeja tai jotain pirteää huiviviritystä (mikä vaatisi tosin lisää lankaa - ja ikiliikkuja käynnistyisi taas).

Huomena pitäisi uskaltautua pumppiin, jossa olen viimeksi käynyt vuosia sitten. Viikonloppuna voikin sitten helliä kipeitä lihaksia (mahdollisesti uusi laukku kainalossa), ja pötköttää reporankana ulkona, jos lämpötila nousee oikeasti yli 15C. Jäämme odottamaan.

I´m back and I have new t-shirts

Kunnonkohotussetti etenee mukavasti, ja voiman, notkeuden ja aerobisien kunnon kohoamisen huomaan itsekin viikottain. On helppoa motivoitua liikkumaan ja tekemään, kun tuloksia tulee säännöllisesti. Tämän viikon saldo:

ma - muokkaus (tämän jätän nyt pois, tunnilla on liikaa porukkaa ja aloittelijat eivät osaa pysyä tällaisen ammattilaisen jaloista poissa)

ke - juoksumattoilua n. puolisen tuntia + pilates-tunti

to - circuit-tunti

la - juoksumattoilua 1 h 20 min + vartin venyttelyt

su - 20 min alkuveryttely + tunti sulkapalloa kaverin kanssa -> julmettu lihasjumi -> epätoivoinen yritys palauttavaan n. tunnin lenkkeilyyn ja venyttelyyn -> jos mahdollista, pahempi lihasjumi

Paino on pudonnut helmikuun alusta n. 8 kg, ja olo on mainio.

Olin lauantaina kaverin kanssa sovittelemassa silmälasien pokia. Kävimme läpi lähes kaikki keskustan liikket, kunnes löysin itselleni täydelliset pokat Sokoksen takana olevasta Nissenistä. Koska vahvuuteni ovat niin vempat, en mahdu ketjun pakettihinnoitteluun, ja linssien hinta on aikas suolainen. Joten otin pokamallin ylös ja laitoin Instruun sähköpostia, josko he voisivat tilata samat raamit. Saisin arskat kaupan päälle. Vähänks ovelaa.

Lisäksi tilasin nämä t-paidat threadless.comista.

Liian terveellistä elämää?

Olen viimeisen 1,5 kk syönyt kuin pieni eläin. Eli säännöllisesti 5 krt päivässä superterveellisesti kasviksia, monipuolista lämmintä ruokaa, puuroa ja muita muitu- & proteiinipitoisia ruokia, ei-karkkeja, ei-leivonnaisia ja ei-sipsejä. Puuroa lukuun ottamatta olen aikas varma, että pienet eläimet syövät juuri näin.

Tästä epäitsekkäästä uhrautumisesta huolimatta vatsani on ollut lähes poikkeuksetta joka aamu sekaisin. Se möyrii heti herätessä ja aamusta riippuen mannerlaatojen liikkeitä muistuttava tektoninen pörinä jatkuu pitkälle työpäivän puolelle. Illalla sama fiilis jatkuu on ja off. Ja muistutan, että omasta mielestäni en terveellisemmin voisi enää syödä. "Epäterveellisin" setti on ollut rusinat ja pähkinät, joilla yritän paikata makean ja suolaisen tarvettani - eivätkä nekään kovin pahoja ole.

Työkaveri kertoi tänään kahvitunnilla lukeneensa, kuinka ruokailutapojen äkillinen muuttaminen epäterveellisestä parempaan, varsinkin kasvis- ja kuitupitoisempaan suuntaan saattaa aiheuttaa vatsanväänteitä, kun omat pikku vatsahapposet yrittävät kylmiltään sulattaa kuitua ja muita vaikeammin sulatettavia ruokia. Että näin.

Mutta. Huomena on hieno päivä luvassa. Aamuväänteiden ja puuron jälkeen suuntaan salille, josta saunan ja pienehkön laittatumisen jälkeen säntään treffeille kaverin kanssa. Olen jo viikkoja himoinnut kunnon PIHVIÄ onnistumatta sellaista syömään (eli ei ole ollut Sodexon ruokalistalla), joten menemme shoppailemaan, turisemaan, ja syömään hyvät PIHVIT. Terveellisesti totta kai.

Sitä siinä sitten sunnuntain sulatteleekin.

Hifistelyä

Homma on mennyt taas kerran ihan hifistelyksi. Edellinen vastaava tapahtuma oli joulun jälkeen, jolloin innostuin ostamaan Prismasta Wii-vehkeen, käytin sitä n. 10 kertaa ja jätin sitten olohuoneeseen tv:n viereen kasvattamaan sähkölaskua.

Viime viikon liikuntasaldo:

ma - Muokkaus
ke - Pilates
pe - Salitreeni

la - Salitreeni joka jämähti 1,5 tunnin juoksumattosessioksi, kun jäin katsomaan naisten hiihtoa

su - Circuit

Uusin paras kaverini on mp3-soittimeni, jonka sivulisälaitteet ovat maksaneet kohta enemmän kuin laite itse.

Ensin tarvitsin uudet nappikuulokkeet, ja innostuin verkkokauppa.comissa ostamaan sellaset, jotka voi kelata laskettelukorteista tuttuun vehkeeseen. Kotiin tultuani huomasin, että tämä vehje oli itse asiassa suurempi kuin koko mp3. Not good.

Sitten ostin uudet tavalliset nappikuulokkeet, joissa oli parempi kuuluvuus.

Kunnes näin kaverilla kätevän kotelon, jota voi kantaa ranteessa tai käsivarressa. Joten ostin sellaisen. Behold:

Ja seuraavaksi tarvitsen nipsun, jolla nappikuulokkeiden johdon saa paitaan kiinni heilumasta (jos laitan sen paidan sisään, se tursuaa ulos hihasta sooner or later).

Miten kuulokkeiden piuhat saa pidettyä tilassa, jossa niiden selvittely ei vie viittä minuuttia joka ikinen kerta kun laitetta käyttää? Kysyy epätietoinen Tampereelta.

Hifistely siis jatkuu.

Still getting fit

Getting fit -projekti etenee, ja tänään vuorossa oli tuttu ja turvallinen muokkausjumppa.

Muutama sananen saamiini vinkkeihin ja kommentteihin liittyen (kiitos niistä).

Koska projekti ei sinällään ole pelkästään projektiprojekti vaan toivottavasti jää ns. päälle elämänmuutosmielessä, kaikkein tehokkaimpien liikuntamuotojen lisäksi hakusessa ja tunnustelussa on joukko lajeja, joita voisin kuvitella harrastavani myös jatkossa 3-4 krt/vk. Esim. viime lauantaina vuorossa oli aamulenkkeily aikaisin kukonlaulun aikaan, jopa ennen aamupalaa (joka on perinteisesti tärkein ateriani päivän aikana). Ei muuta kun michelin-asu päälle (alan kylmettyä heti jos lämpötila laskee +22C alapuolelle), mp3 korviin ja baanalle. Aamuliikunta ei tunnu olevan minua varten, mutta toisaalta olo oli kovin pirteä ja aktiivinen heti aamusta (mikä olisi työpäivänä jees, vapaalla saisi vapaasti laiskotella). Ehkäpä kokeilen toistekin.

Mittanauha, vaaka ja muut fyysisten dimensioiden mittaukseen käytettävät laitteet lienevät paras indikaattori siitä, onko muutosta tapahtunut. Ja näitä toki käytetään hyväksi. Itseni tuntien, jos alan mittaamaan, teen sitä lähes non-stop, enkä malta odottaa tuloksia, joten viralliset mittaushulabaloot järjestetään kerran kuussa joka kuukauden 1. päivänä (+/-päivä). On a foot note: myös virallinen kilon paino menettää mysteerisesti painoaan, joten vauhtia on parannettava entisestään. Lisäksi, kuten jo kerroin, liityin asian tiimoilta ryhmäkarkeloihin, joiden virallinen aloitus on maaliskuussa. Ensi viikolla käyn verikokeissa ja alkumittauksissa, ja kolesterolia & mitä lie arvoja seurataan myös.

Epäilen, etteivät edes lääketieteellisten kehityshankkeiden koe-eläimet (a.k.a. köyhät amerikkalaisopiskelijat) ole yhtä tarkassa seurannassa.

Ja päivän iloisin uutinen: boksi tuli kotiin.

Kevään ykkösprojektini

Viimeiset 3+ viikkoa olen noudattanut tiukkaa, voisi jopa sanoa jyrkkää, rutiinia.

Ma: Muokkaus-ysäri-sivuviereen-v-askel-lihaskunto-aerobic tai circuit-tunti
Ke. Pilates-tunti
Pe: Salitreeni tai combat-tunti
Su: Circuit-tunti

Lisäksi olen vahtinut jokaista suupalaani, ja voin luottamuksella kertoa, että muutos entiseen ruokavalioon on irtokarkkiaddiktoituneelle iltanapostelijalle ollut valtaisa.

Olen myös ottanut käyttöön vanhan kunnon julkinen nöyryytys -taktiikan, ja kertonut käytännössä kaikille kavereille ja hehkuttanut myös töissä uutta terveellistä elämäntapaani. Liityin myös ryhmään (vaikka en mikään ryhmäihminen olekaan), jossa ahdistetaan, kannustetaan ja motivoidaan ihmisiä kohottamaan kuntoaan ja parantamaan elämäntapojaan, ja kalenterini täyttyi tämän jälkeen erittäin tehokkaasti kaiken maailman lääkärin ja ravintoterapeutin luennoista, terveydenhoitajavisiiteistä ja motivaatiopuheista. Ei jää ainakaan yrityksestä tai panostuksesta kiinni tämä homma. Valitettavasti en ole juurikaan eroa huomannut viimeisten viikkojen lähes ylimaailmallisesta panostuksesta huolimatta. Kolme viikkoa on toki lyhyt aika elämän mullistavalle muutokselle, mutta kyllähän jotain pitäisi jo tapahtua - eikö?

Eräs saamani neuvo on se, että liikuntaharrastukseni tapahtuu tällä hetkellä liian kovalla sykealueella, jolloin perusrasvanpoltto jää tapahtumatta. Toki kestävyyden ja lihaskunnon parantuminen on to-do-listalla myös, mutta ennen habojen, pohkeiden ja muiden muskuloiden esiinpullistumista täytyisi päälikerrosta hieman trimmata.

Järjestetäänpäs kilpailu (tai niin kuin yleensä naputtelen, kilapilu): parhaat neuvot, motivaatiopläjäykset ja vinkkilinkkipinkitykset palkitaan positiivissävytteisin verbaaliakrobatiaviestein. Kaikkiahan kiinnostaa yksi painostaan ja liikuntaharrastuksestaan urputtava bloggaaja lisää. In a blog near you.

Kuva.