Joo joo, täällä(kin) ollaan

On se ihme, miten saamaton voi olla. Tai kai siihen olisi pitänyt jo 30+ vuoden syvällä kokemuksen rintaäänellä tottua, mutta kun ei.

No, privarintamalla tapahtunutta:

(yes, I like lists)

- olen kutonut yhden liivin ja toisen puolislipoverihässäkän. Näistä väärän kokoisia ovat - you guessed it - yksi liivi ja yksi puolislipoverihässäkkä.

Aloitin tänään Puro-langasta, jota jokainen itseään kunnioittava wanna-be-käsityöläinen tuntuu tällä haavaa työstävän, toisen slipoverin.

Annan siis slipoveriminälleni uuden mahdollisuuden. Voin sitten mennä vaikkapa sen kanssa töihin ja odottaa, keksiikö joku sanoa "ottaa slipoverin pois...". Luultavasti ei keksi.

- olen onnistunut hukkaamaan autoni ja kaiken mukana kulkeneen maallisen omaisuuteni viikonloppureissulla Päijät-Hämeessä. Don´t ask.

- olen erittäin onnistuneesti vältellyt kaikenlaista siivoukseen, vaatteiden huoltoon ja kodinhoitoon liittyviä toimia useamman viikon.

Conclusion: tarvitsen vaimon.

Tai äidin.

Mutta epäilen, että vaimo kävisi viime kädessä vähemmän hermoille.

(Note to self: katsele L-koodia useammin. )

- olen harrastanut liikuntaa niin, että olen telonut varpaani 2 kertaa uintitreeneissä, selkäni pariksi päiväksi yli-innokkaan pump-tunnin jälkeen ja hankkinut komean kokoelman rakkoja jalkoihin sisäänajaessani uusia sisäliikkakenkiä (huom! tosinaiset eivät käytä pienempiä kenkiä kuin 42)

- olen keksinyt monia tekosyitä täydentää vaatekaappiani uusilla liikuntavermeillä.

Kyllä, tarvitsen uudet tuulen-, veden-, rännän- ja tsunaminkestävät ulkoliikuntahousut siltä varalta, että eksyn joskus ulos pimeällä (oikeasti ulkoliikuntakauteni on huhtikuusta syyskuuhun).

Ja uuden kivan värisen pipon, joka sopii ulkoilutoppatakkiin (jota en myöskään käytä ennen huhtikuuta, jolloin se on liian kuuma ja joudun ostamaan uuden).

- olen myös pudottanut lisää painoa. Helmikuun alusta tällä haavaa -31.6 kg.

Ja olenko tyytyväinen? En tietenkään!

Huumaava itsekritiikki ja ikuinen ylisuorittaminen kunniaan!

Viimeisen 6 viikon aikana vaaka ei ole liikahtanut mihinkään, mikä saa aikaan lähes epätoivoista liikuntahässäköintiä (in a GoGo near you) sekä enkelitjademonitmaista itsekieltäytymistä ruokien suhteen.

Personal trainer, where art thou?

Gaaddämit.

Train me

Harkitsen vakavasti personal trainerin palkkaamista syksyllä.

Olen toki tuloksiin päässyt sitä ilmankin, mutta ajattelen tätä lähinnä investointina itseeni, sekä jatkumona sille effortille, jonka olen asiaan laittanut tähän mennessä. Kesällä kunnon ylläpito ja liikkuminen on (ainakin minulle) helpompaa, koska ulkona on kiva ilma ja lenkille voi lähteä pienin varusteluin melkein aina kun huvittaa. Lisäksi energiaa on enemmän noin niin kuin luonnostaan.

Syksyllä töissä lähtee aivan uusi vaihde päälle (as if this wasn´t enough), tulee kylmää ja pimeää, ja sohvan pohja näyttää taas paljon houkuttelevammalta. Lisäksi en tykkää olla ulkona, kun siellä ei paista aurinko. Tai on kylmää, sateista, epävakaista, lunta, räntää, loskaa, liikaa lehtiä maassa, liukasta tai mahdollisuss mihinkään näistä. Viimeistään syyskuussa siirryn siis sisäaktiviteettien pariin, ja uskallan näyttää nenäälleni aurinkoa ehkä huhti-toukokuussa seuraavana vuonna. Paineet sisäliikuntasalillani ja sen aktiviteeteilla ovat huimat.

Personal trainer saisi:
- Tehdä liikuntasuunnitelman, jota noudattamalla olen olympiaurheilijakunnossa alle puolen vuoden (eli mitä, kuinka usein, millä rytmillä)
- Antaa vinkkejä siihen, miten onnistun välttämään hajonneet polvet, vääntyneet jalkaterät, ja ruksahtaneet alaselät jatkossa
- Neuvoa myös ruokavalion suhteen, vaikkakin uskon olevani tässä hyvällä tolalla
- Motivoida, tsempata ja kannustaa

Itseni tuntien tyypin pitäisi omata aikas rautainen ammattitaito omassa hommassaan, osata ottaa juuri minut ja minun erityispiireeti ja –tarpeeni huomioon, olla huumorintajuinen (=ymmärtää käsittämättömän loistavia sutkautuksiani) sekä yleisesti olla samalla aaltopituudella minun kanssani.

Onko kellään kokemuksia ko. palvelusta? Tai suosituksia personal trainerista Tampereella?

Viikonlopun ostoksia

Olen viime aikoina hieman laiminlyönyt bloggausta. Shame on me. Lohdutukseksi voitaneen sanoa, että olen tehnyt samoin kaikille muillekin harrastuksille, paitsi liikunnalle, jolle olen kyllä löytänyt aikaa 6-9 krt/vk. Urheiluvamma bound to happen.

Ja niinhän siinä sitten kävi. Torstain pumpissa jalat vetivät jo ihan hapoille, ja vaikka yritin palauttavasti lenkkeillä ja "vasta" lauantaina pumppeilla uudelleen, jopa hieman pienemmillä painoilla, toinen polvi on nyt niin kipeä, että kävely sattuu, ja reisilihakset ovat aivan jumissa. Mutta huom! Lihakset :) Kylmällä olen polvea hautonut.

Toinen abnormaali aboriginaalilihas löytyi ihan vahingossa eilisen tuntini jälkeen salin suihkutiloissa, kun vetäisin shampoota päähän. Jumalauta, mulla on hauis. Ja ojentajakin meinaa pullottaa siellä toisella puolella. Tosin lihaskasvu näyttää rajoittuneen vain yhteen käteen (kumma kyllä, kakkoskäteeni vasuriin), mutta otetaan siitä kaikki irti. Oli sitten ihan pakko vähän pullistella siellä suihkussa. Ihan vähän vaan. Kun se oli niin tyrkylläkin. Mokoma lihaskasvu.

Mutta asiaan. Klenkkapolvikaan ei estänyt minua pienelle shoppailukierrokselle lähtemästä. Oli kerrankin vapaa viikonloppu, ja Visakorttikin huusi lompakossa jotain actionia. Kuivan ja tuloksettoman smooltookkini vastapainoksi olen ottanut pari valokuvaa (voooaaa). Valitettavasti ns. oikea kamera oli kadottanu itsensä (shame on it), joten kuvausinnossani jouduin tyytymään kännykameraan.

Laskin eilen, että olen tänä vuonna ostanut jo yhdeksät (9) kengät. Mikä on yhteensä enemmän kuin edeltävät 2 vuotta yhteensä, epäilen ma. Syytän lukemiani blogeja ja niiden alitajuista kenkäpropagandaa. Lieventävänä asianhaarana mainittakoon, että kaikki on ollut tosi mieluisia ja joka paria on kohtuullisesti käytetty.

Tänään mukaan lähti siis kahdet uudet kesäläpsärit, a.k.a. läpsykkäät. Valkoiset Seppälän alesta huimat 12,50 € ja keltaiset Aleksi 13:sta 20 €. Huomioitaneen, että mulla ei sen jälkeen, kun menin ala-asteelle, ole ollut keltaisia kenkiä. Vai onko ne nyt leijonankeltaiset (sivukommenttina mainittaneen, että mulla on tumput ihan samaa väriä valmistumassa. Tosin jotenkin epäilen, ettei ne pääse samaan asukokonaisuuteen ihan piakkoin). CD-levyt oli mun mp3:een lenkkeilyseuraksi.

Mikaela kysäisi jossain kohtaa, olenko innostunut ostamaan hepeniä uuden ulkomuotoni myötä. No arvatkaapa olenko sen jälkeen innostunut asiasta :) Niitä nyt ei täällä esitellä, mutta yksi yöhepene (ei taida toimia yksikkömuodossa?) tunki kuvaa vasemmalta. Hän on kovin hieno, mukava päällä ja hirveän hepenemäinen. Seppälästä 19,90, eikä tietenkään alesta.

Kuvan varsinainen kohde on Kicksin alesta bongattu Burberryn Brit EdT roll-on, siis käsilaukussa mukana kulkeva pikkuputeli rolleripäällä, jolla tuoksua voi lisäillä kesken päivää. Ihana tuoksu, jota olen lentokentillä hiplaillut monenmonta kertaa, mutta en ihastunut tarpeeksi isompaa pulloa varten. Tämä sopii kesätuoksuksi mainiosti. Olisiko maksanut 15€.

Seuraava "Pakko saada, koska näin sen yhdessä blogissa" -ostos. Harmaa peruspaita ja pitsikuvio. Siipien sijasta iskin sen sitten etupuolelle tollai epäkeskeisesti ja hieman vinoon. Näyttää päällä paljon kivemmalta kuin lattialla. Huomatkaa ovelasti kiinnijätetty hintalappu - vois sitten muka palauttaa joo jos ei tuunaus onnistu.

Mutta mitä tekisi toisella pitsihärpäkkeellä sekä palasella kaunista viherharmaata pitsiä, joka tarttui mukaan samalla? Jonkun kauluspaidan rintamukseen ja hameen reunan alle pilkottamaan. Tai johonkin laukkuun. Ehdotuksia otetaan vastaan.

Palaan sohvalle jääpussin kanssa. Mukavaa alkavaa viikoa kaikille. TJ5.

Sekalaista settiä

So far (edellisen 2 viikon aikana) tapahtunutta.

Olen hölkännyt, investoinut n. 150 € liikuntavehkeisiin, pelännyt penikkatautia (joka tietenkin iskee juuri minulle juuri 2 minuuttia sen jälkeen, kun olen aloittanut rivakamman liikunnan) ja hölkännyt some more.

Olen käynyt puistojumpissa, hikoillut uudet urheiluvaatteeni ihan märiksi, pelännyt tuttuja ja tuntemattomia puistojumppastalkkereita (jotka tietenkin juuri minua ja kainoja sivu-viereen -askeleitani ovat sinne tulleet ihmettelemään) sekä skipannut aurinkoon vedoten kaiken sisäliikunnan (paitsi pari pumppia viime viikolla, hys).

Olen iskenyt uudet all-time-low´t, eli -18,3 kg. Olen käynyt huovan kanssa istuskelemassa puistossa, Arboretumissa ja ties missä muualla yksin tai kaksin. Huraahuuto hömppänaistenlehdille, kylmäkalleille ja suojakertoimille.

Olen tehokkaasti skipannut kämpän siivoamisen erilaisin, jo rutinoitunein tekosyin. Ei voi, kun on liian kuuma ja aurinko paistaa. Tai kun telkkarista tulee Sinkkuelämää-sarjan uusinnat n:ttä kertaa (jo toista tänä vuonna). Tai kun olohuoneen lattialla lepäävä yli kk:n takaisesta työmatkasta väsähtänyt matkalaukku on tiellä. Puhumattakaan vaatteiden kuivaustelineestä, joka suorastaan kettuilee ympäri kämppää ollen aina siellä, missä mun pitäisi liikuskella (Johtopäätös: tarvitsen suuremman kämpän. Ja muuttaminenkin menisi jo samalla effortilla kun siivous).

Huomena joudun heräämään klo 4.45 ehtiäkseni ajoissa koneeseen. Työmatkailu pitäisi kieltää kesäkuukausina.

Hölk hölk

Lähdin yksi aamu tapojeni mukaisesti lenkille, ja olo oli normaalia viriilimpi (rasti seinään jo siitä), joten päätin ottaa huvikseni muutaman hölkkäaskeleen while I was at it.

Puolen tunnin päästä huomasin hölkänneeni lähes koko kuljetun matkan (no siis, ei mitään huippuvauhtia mutta kuitenkin). Koska olo oli edelleen kovin kevyt, lisäsin hieman vauhtia ja hölköttelin loppuun asti (paria isoa mäkeä lukuunottamatta), kunnes lopetin n. puoli kilsaa ennen kotia loppujäähdyttelymielessä.

Hyvä minä :) Tämän jälkeen olen käynyt lähes joka päivä hölkkäämässä ihan täpinöissäni.

Seuraava askel: uudet juoksukengät (koska hei, jos hölkkää, voi käyttää sanaa ”juoksu”).

Silmät kiinni ja menoksi

Hervehdys myös reaaliprivaelämän puolelta.

Olen aina ollut kova tyttö tirsaamaan. Viime aikoina päiväuneiluni on saanut lähes eeppiset mittasuhteet, kun vedän viikonloppuisin helposti paria kolmea tirsaa per päivää. Jos päivälle ei ole sen suurempia suunnitelmia, tirsailu saattaa helposti viedä suurimman osan ns. valveillaoloajasta. Kesän lähestyessä olen taas virkistellyt muistia liittyen ulkona auringonpaisteessa tirsailuun, joka ikuisesti D-vitamiinin puutteessa elävälle sisäisiittoisen pohjoisen kansan edustajalle tekee vallan mainiota. Sivu/jälkioireita arskatirsoista tosin tulee ikävästi, alkaen heloittavista käsivarsista, ikävästä toispuoleisesta rusketuksesta ja kipeästä badenbaden-niskasta aina aivan liian pitkiin tirsailutuokioihin. 2 tuntia/shuteye mennee jo yöunien jälkikuittailun (tai etukäteisveloitusten) puolelle. Tosin aurinkokenno lataa akkuja samaan aikaan. Kuolema kuittaa univelat.

Liikunnan harrastaminen on myös tasoittunut tasolle 5-9 krt/vk. Olen jo monena viikonloppuna herännyt (ts. ponkaissut paniikissa pystyyn ajatellen, että työpäivä alkaa) jo seiskan pintaan, lähtenyt aamulenkille, suihkuun ja takaisin sänkyyn jälkilenkkitirsoille.

Niin, ja koska kvantitatiivisuus arvottaa asioita huomattavasti kvalitatiivisuutta paremmin, täytyy mainita myös so far –lukemani, joka on (rumpujenpärinää)

16.9 kg

Mikä on siis karvan vaille 17. Mikä taas on lähes 20. Joka taas käännetään tehokkaasti 40 voipaketiksi. Voi että. Olenpa mainio.

Back in business

4 lomapäivän saldo:

- 2 bodypump-tuntia
- 1 kiva bodypump-tunti, jolla ohjaaja oikeasti kertoi, mikä lihasryhmä tai liike tulee seuraavaksi
- 6 kpl 1-1.5 h lenkkiä
- 7 päivätorkut, joista 3 ulkona
- 1 lounas kaverin kanssa
- 1 lounaan jälkeinen totaalivatsajumi (note to self: älä edes yritä enää syödä ranskiksia, you sad bastard you)
- 1 uudet kengät
- epämääräinen kasa uusia alusvaatteita, liikuntavermeitä ja sukkia
- 2.5 rasiallista syötyjä kirsikkatomaatteja
- 0 blogipäivitystä
- 9 akuuttia sms- tai e-mail-viestiä työkavereilta, joista 5 ajalla la-su
- 1 seuraavan viikon työmatkan etukäteismurehtimista
- 0 etukäteisvalmistelua ko. matkalle
- 1 ulkona selailtu ranskankielinen naistenlehti
- 3 aamua, jolloin herääminen tapahtui ennen seiskaa
- 1 väsynyt blogipäivityksenraakile näpyteltynä kännykällä