Huoh

Huovutuslangat ovat uusia tuttavuuksia, ja totta kai sellaisia(kin) piti hamstrata. Kun halvalla saa, kannattaa ostaa (olen sel-väs-ti-kin lukenut liikaa muotiblogeja).

Kokkiohjelma-malliin kuvissa siis koppa-vasu-säilytysastia ennen ja jälkeen huovutuksen. Ei, en osaa noin hyvin käyttää photoshopia, vaan 3 kerästä lankaa tuli 2 härpäkettä, joita en uskaltanut laittaa pesukoneeseen pyörimään yhtä aikaa. Valmiin työn etureuna käännetty.

Huovutettu pinta on sileää, tiivistä ja ihanan tuntuista, joten epäilen, että toimin jatkossakin huopalankojen alennuslaarimetsästäjänä. Vaatteiden tekeminen tällä tekniikalla vaatii kuitenkin sen verran erikoisasiantuntemusta, että en siihen ole ihan heti lähtemässä. Käsityön kutistumisaste kun saattaa vaihdella jossain 10 ja 50 prosentin välillä.

Astiassa käsityömessuilta bongaamani 3 kerää ihanaa sukkalankaa, jotka ovat värien ja pehmeän materiaalin (merinovillaa ja bambua) vuoksi aivan liian ihkuja päätyäkseen sukiksi. Muutaman (neljän) aloitusyrityksen jälkeen huomasin että kakkosen puikoilla kutominen menee liian pieneksi näpertämiseksi (muutenhan käsityöt eivät tietenkään ole näpertämistä), joten vien kerät hyväksi havaittuun käsityötehtaaseen ja laitan tilauksen kivasta huivista sisään (=äiti tekee).

Koukussa

Elämänmuutosprojekti on edennyt harvinaisen mukavasti, pienestä työmatkahässäköinnistä ja sukujuhlaputkesta huolimatta. Kun on tottunut syömään kevyesti, ei raskas grilliruoka iltasella enää edes maistu, ja viimeistään seuraavana päivänä katuu jokaista suupalaa, jonka emäntä pakkosyötti. Huh ja yöh. Helmikuun alusta vaakakin näyttää -10,4 kg (kyllä, desimaalitkin lasketaan vaikka ne eivät valitettavasti pyöristy ylöspäin), ja vaatekokokin on samalla tipahtanut reippaasti. Jei.

Lupasin itselleni laukun, kun tämä kaksinumeroinen tavoite on saavutettu (bribery - it works!) ja olenkin viimeiset x viikkoa käynyt Stockmannilla hiplailemassa sopivia veskoja. Mainitsin asiasta myös kaverilleni, joka totesi lakoonisesti, että eikös sulla Loviisa ole jo aika kivasti laukkuja. So not the point.

Yritän samaan aikaan hillitä intoani käydä joka ikinen päivä lenkillä. Eihän se nyt voi olla normaalia tai edes tervettä, tarvitseehan se kroppakin lepoa. Pilates- ja circuit-tunnit työllistävät edelleen, lisäksi leikittelen ajatuksella omasta personal trainerista. Saako sellaisen tilattua kotiin jostain nettikaupasta? Hmmm.

Kaveri näki tekemäni virkatut rannekkaat, ja alkoi neuvotella itselleen omia. Pitkällä toimitusajalla, viikonloppulisillä ja out-of-office -palkalla pelottelu ei tuottanut tulosta, joten sain tilauksen sisään ja kerän ihanan keväistä Novitan Nalle-lankaa. Toinen on jo valmis ja toinen melkein finaalissa. Homma on nopeaa eikä malliakaan tarvitse enää vilkuilla. Loppukerästä suunnittelen tumppeja tai jotain pirteää huiviviritystä (mikä vaatisi tosin lisää lankaa - ja ikiliikkuja käynnistyisi taas).

Huomena pitäisi uskaltautua pumppiin, jossa olen viimeksi käynyt vuosia sitten. Viikonloppuna voikin sitten helliä kipeitä lihaksia (mahdollisesti uusi laukku kainalossa), ja pötköttää reporankana ulkona, jos lämpötila nousee oikeasti yli 15C. Jäämme odottamaan.

En gång till

Uusi tuttavuus käsityölehtien saralla, nimeltään Virkkaajan käsikirja (mutta hei, sehän on lehti, ei kirja), pääsi kotiin asti kun bongasin siitä kauniiden simpukkakuvioisten rannekkeiden mallin. Rakastan virkkaamista yli kaiken, ja jostain syystä hahmotan myös virkkuumalleja paljon puikkotöitä paremmin.

Samaa mallia lehdessä edustivat myös hattu ja kaulaliina. Virkkasin hatun, ja kuin ihmeen kaupalla siitä tuli jopa meikäläisen superdome-kupoliin liian iso. Kastelu lämpimällä vedellä (villa kutistuu?) ei auttanut mitään, joten ideoita uusista tehokeinoista otetaan mieluusti vastaan. Langan väri miellyttää kovasti, se on siniharmaan farkkumainen, tosin hieman liian jäykkä ja villainen omalle iholleni. Mutta myös lämmittää kovasti. Ei siis anneta pikkuseikkojen kuten lievän epäkäytännöllisyyden haitata elämää.

Alkaisko käsityöt riittää tältä erää.

I blog, therefore I am

Mistä tiedät, että bloggaus on vallannut elämäsi?

Mielesi alkaa tehdä nahkarannekeita ja gladiaattorisandaaleja, mutta et tiedä tarkalleen miksi.
Löydät viikon päästä kotoasi nahkarannekkeen, jonka olit jo unohtanut ostaneesi.
Käyt vähintään kerran päivässä lukemassa Blogilistan uudet päivitykset.
Päiväsi menee pilalle, jos oman blogisi päivitykset eivät nouse listalle.
Tunnet muotibloggaajien elämänmenoa paremmin kuin kavereidesi.
Tiedät, millainen on kenenkin muotibloggaajan oma tyyli.
Valokuvat omista käsitöistäsi näyttävät amatöörimäisiltä ja epäesteellisiltä.
Sinua harmittaa, jos et ole ehtinyt päivittää blogiasi viikkoon.

Mietit säännöllisesti uusia bloggausaiheita.

Bloggaaminen on mielestäsi sosiaalinen harrastus.
Seuraat blogisi lukija- ja kävijämääriä.
Vastaat jokaiseen blogisi kommenttiin.
Sinulla on useampi kuin yksi blogi.

Siis en tietenkään tässä kenestäkään tietystä ihmisestä puhu...

Löytyykö listalle jatkoa?

psst. Ja minä kun luulin, että mulla on paljon turha kosmetiikkaa. Tsiisus.

Kuva.

Mambo - I miss you!

Käsityö-OCD:ni etenee kiihtyvää vauhtia.

Novitan iki-ihanasta Mambo-langasta olen kutonut kahdet tumput, yhden laukun ja kaulaliinan. Olin harmissani, kun paksun, pehmeän ja helposti kudottavan langan valmistus lopetettiin (enkä ole yksin), koska varsinkin tumppujen teko langasta lähentelin terapeuttisuudessaan lauantai-iltapäivän Frasier-putken katsomista tai reipasta kävelyretkeä keväisessä perinnemetsässä.

Punainen on minulle hieman hankala väri. Hankalaksi sen tekee siis se, etten osaa käyttää sitä (pitäisikö pyytää Freyalta muutama vinkki?). Punainen on selkeä voimaväri, energian ja go-get-them-asenteen ilmentymä, ja sellaisena mitäänsamattomalle minälleni aivan liian kovia lupauksia herättävä. Käytän punaista sen eri variaatioissa (pinkki, fuksia, possunpunainen, you name it) paljonkin urheiluvaatteissa, koska kuvittelen ylioptimistisesti sen tuovan hitusen extraenergiaa reenaamiseen - mutta yleensä mennään kuitenkin rikoo on riskillä ruma -linjalla.

Mielikuvituksellisen (mustan) toppatakkini kanssa nämä lämpimänpunaiset asusteet ovat kuitenkin päässeet ulkoilemaan useampaankin kertaan. Olen täysin rakastunut noihin tumppeihin, ja vaikka harkitsin alunperin antavani samanlaisen vihreät lahjaksi, taidan mustasukkaisen langan valmistuksen lopettamisesta pitää ne itse. Muahahhahhaa.

Sinistä puuterilunta

Jo jonkin aikaa puikoilla ollut huivi on nyt kudottu valmiiksi, pingoitettu ja kasteltu, melkein päätelty, ihasteltu, käytetty kerran, rypistetty ja pingoitettu uudelleen.

Kokoa sille kertyi n. 180 kertaa 60 cm, ja niin ison huivin käyttö on jotenkin todella hankalaa. Joko huivi on liian lyhyt, etkä saa sitä rypistymättä kierrettyä ympärille, tai olkapäät ovat väärän muotoiset, eikä huivi suostu asettumaan paikalleen. Puhumattakaan siitä, että huivista saisi vähänkään järkeviä kuvia.

Liitettyäni kuvia blogiin huivin kuvio alkoi näyttämään hämmästyttävän tutulta, kunnes hoksasin, missä olin nähnyt sen aiemmin. Soikka teki samantyylisen huivin, mutta oranssista langasta (mielestäni ei ihan sama malli kuitenkaan) :)

Jatkoa seuraa (yes, there are more...).

Viikonloppuviritelmiä

Viikonloppu on mennyt vallan mainiosti. Eilen hilpaisin aamupäivällä Lielahden Intersportiin ostamaan uusia urheiluvaatteita. Pirteä keväänvihreä ulkoilutakki oli ollut hankintalistalla jo jonkin aikaa, ja kaverikseen kassiin se sai yhdet Röhnischin kahisevat housut, 3 jumppapaitaa, sukkia ja paitoihin mätsäävän juomapullon (kyllä, tekstiilit rulettaa).

Liikunta itsessään jäi "vain" neljään kertaan, josta annan itselleni kuitenkin täydet pisteet, koska viikko oli töiden puolesta aivan mahdoton. Loviisa, duuz pua.

Toiseen tämänhetkiseen obsessiooni, käsitöihin, liittyen olen myöskin saanut aikaan jotain konkreettista. Tarvtaan vain liukuvärjättyä (hän lausuu, toivoten kuulostavan proffilta tai olevansa edes oikeassa) sukkalankaa, kylmät ranteet ja sukkapuikot, ja voila, epämääräinen viherkukertava viritys on valmis.

Kuvasin ne siten todella kekseliäästi ja paikalta liikahtamatta tietokoneen päällä. Mallia on hieman vaikeaa saada kunnolla kuvaan, mutta peruspuikula rannejoustoneuleella ja peukalorei´illä (voi jättää pois jos peukalo on keskellä kämmentä - tosin silloin jäävät nämäkin tekemättä).

My wrists will never go cold again.

When I was little

Mikaela töräytti haasteella.

Muistatko vielä, miltä tuntui olla lapsi? Kun kaikki oli elämässä vielä mahdollista ja nenä keittiöpöydän korkeudella?

Kopioi nämä omaan blogiisi ja korvaa vastaukseni omillasi. Haasta ystäväsikin muistelemaan. Se voi olla joskus tervettä.

1. Missä ja koska synnyit?
Tampereella 1978.

2. Onko sinulla sisaruksia?
Pikkusisko.

3. Olitko päivähoidossa vai kotihoidossa?

Muistelen hämärästi olleeni ihan pienenä päivähoidossa jonkin aikaa Kangasalla (huom. oikea kirjoitusasu), mutta muuten täysin kotona. Taas yksi piste päiväkotilapsille...

4. Oliko teillä lemmikkieläimiä?

Oli koira, joka saatiin vasta kun täytin 12 ja sisko oli 5, koska sisko olis sitä ennen liian pieni (tai tätä tekosyytä vanhemmat käytti - sillä seurauksella, että olin natiaiselle katkera vielä vuosia jälkikäteenkin).

5. Muistatko aikaa, kun ei vielä ollut lapsilla turvaistuimia, vaan keikuttiin etupenkkien välissä tai tapeltiin sisarusten kanssa siitä, kuka saa istua edessä?

Jonkinverran, tosin aikas hämärästi. Meillä oli natsikuri: turvavyöt kiinni ja hiukset letillä AINA.

6. Oliko sinulla mielilelua?

My little ponyja oli lukematon määrä, niillä omat nimet, vaatteita ja oheissälää kaapillinen. Kävin myös kaverilla leikkimässä ponyjeni kanssa. Jotenkin samaan leikkiin saatiin mukaan muistaakseni myös kaverin hamsteri ja polkupyörä. En tosin enää muista miten.

7. Muistatko mitä sinusta piti tulla isona?
Olin aika nössö (jo) lapsena, eli opettaja.

8. Olitko ns. näkymätön kiltti lapsi vai jokapaikan apina?

Olin tosi kiltti lapsi. 10+ vuotta vanhempi serkku muistelee, kuinka istuskelin kirjan kanssa rauhassa tuolilla mummolassa pitkiä aikoja alle kouluikäisenä ja hän luuli, että kaikki lapset ovat yhtä kilttejä (no, omat eivät tietenkään olleet).

9. Kuljitko pihoilla leikkimässä, kotiavain kaulassa roikkuen?

Kotona oli lähes aina aikuinen, joten en ollut avainkaulalapsi.

10. Nukuitko valot päällä?
En nukkunut.

11. Lempi lastenohjelmasi?

Pikku Kakkonen! Ja Ransu-koira ruletti. Muita kestosuosikkeja olivat Olipa kerran -sarjat ja Susikoira Roi (joka oli tosin hieman pelottava ja ahdistava).

12. Muistatko ensimmäistä koulupäivääsi?
En muista.

13. Keräilitkö jotain?

Kiiltokuvia, tarroja, kynttilöitä (whooot?), kyniä ja postimerkkejä. Tykkäsin näprätä pienten esineiden kanssa.

14. Mikä oli lempiaineesi alaluokilla?
Matematiikka (nöre mikä nöre).

15. Olitko koulukiusattu tai -kiusaaja?
Koen olleeni molempia. Lapsen mieli on jotenkin tosi hassu, ja luulen että se kiusattuna oleminen saattoi olla oman pään sisällä.

16. Mitä harrastit?
Lukemista ja niiden pikkuesineiden kanssa näperrystä.

17. Ystäväsi?

Oli monia. Valittavasti enää yksi ala-asteaikainen ystävä löytyy tällä hetkellä ystäväpiiristä.

18. Mieluisin muistosi jostain ensiluokkien tapahtumasta?

Muistan, kuinka kuiskuttelimme kaverin kanssa vessassa yhteisestä idolistamme Star Trekin kapteeni James T. Kirkistä (lisää mm. täällä). How lame.

19. Minkälainen oli ensimmäinen opettajasi?
Ihan perustätsä, koska ei herätä enää mielipiteitä tai tunteita suuntaan eikä toiseen.

20. Oliko vanhemmillasi tiukka kuri?
Oli ;)

21. Miten perheesi lomaili?

Mummolassa ja kesäisillä road-tripeillä. Oh, the memories. Myös Särkänniemessä, Tykkimäessä ja vastaavissa yrjölaitoksissa tuli käytyä. Tosin, koska olin niin - you guessed it - nössö, en tykännyt kaikkein hurjimmista laitteista. Eli vierailin lähinnä possujunassa ja siinä Särkkiksen autolaitteessa, joka kulkee hitaasti omaa rataa pitkin (siellä rannan tuntumassa).

22. Lempiruokaasi natiaisena oli?
Ei mitään ehdotonta suosikkia tule mieleen. Olin siis kaikkiruokainen.

23. Tupakoitiinko teillä vielä sisätiloissa?
Ei onneksi.

24. Mitä asioita pelkäsit?
Susikoira Roin pahiksia, ja joskus satuin näkemään ekasta Alien-leffasta jotain pätkiä - muistan vieläkin, miten kovaa pelkäsin.

25. Onko sinulla nykyään jo omia lapsia?

Noup.

Ja koska elämä on oikeasti kaikkea muuta kuin tervettä, jätän haastamiset väliin ja kehoitan kaikkia nappaamaan tästä kyssärit ihan oma-aloitteisesti.

Viikonloppuja!