Back in business

4 lomapäivän saldo:

- 2 bodypump-tuntia
- 1 kiva bodypump-tunti, jolla ohjaaja oikeasti kertoi, mikä lihasryhmä tai liike tulee seuraavaksi
- 6 kpl 1-1.5 h lenkkiä
- 7 päivätorkut, joista 3 ulkona
- 1 lounas kaverin kanssa
- 1 lounaan jälkeinen totaalivatsajumi (note to self: älä edes yritä enää syödä ranskiksia, you sad bastard you)
- 1 uudet kengät
- epämääräinen kasa uusia alusvaatteita, liikuntavermeitä ja sukkia
- 2.5 rasiallista syötyjä kirsikkatomaatteja
- 0 blogipäivitystä
- 9 akuuttia sms- tai e-mail-viestiä työkavereilta, joista 5 ajalla la-su
- 1 seuraavan viikon työmatkan etukäteismurehtimista
- 0 etukäteisvalmistelua ko. matkalle
- 1 ulkona selailtu ranskankielinen naistenlehti
- 3 aamua, jolloin herääminen tapahtui ennen seiskaa
- 1 väsynyt blogipäivityksenraakile näpyteltynä kännykällä

The end justifies the means?

Havahduin pari päivää sitten siihen, että mulla ei todellakaan ole ollut pitkään aikaan nälkä. En myöskään jaksa oikein pureskella, joten ostan kotiin lähinnä nestemäistä ravintoa, joka on helppo kaataa sukkana kurkusta läpi koneen ääressä (ref: nyt). Jos Sodexoa ei olisi, ravitsemustilani olisi surkean sijaan katastrofaalinen. Jännitysniska ja stressipäänsärky ovat jokapäiväisiä kavereita.

Kun aamulla herää, ei ole levännyt olo, koska on yöllä ponkaissut pystyyn väh. 2 krt, ja päivän minuuttiaikataulu pörähtää käyntiin per heti.

Lisäksi havahduin siihen, että olen viikossa laihtunut melkein 3 kg. Totaalisaldoksi tulee siis öbaut -16 kg helmikuun alusta, mikä on tietenkin sinällään kunnioitettava saavutus (tosin vaaka on saanut minulta painekuoriaisen pureman ja näyttää ihan mitä sattuu toistuvissa kontrollipunnituksissa). Mutta tiputanko painoa mielummin syömällä terveellisesti ja liikkumalla kohtuudella kuin kiristämällä ressikerrointa ja laukkaamalla itseni näännyksiin (ref: otsikko).

Lisäksi pää ei oikeasti enää toimi.

Oiskohan huomena kivoja pumppitunteja?

Ai niin, ja kahden viikon sisään koko sittana olis niin kun ohitse.

Sunnuntai

6.15 Ensimmäinen havahtuminen - varikkokäynti ja aina yhtä mieltäylentävä "unohdinpa sitten illalla pessyt pyykit koneeseen" -huomio. Uni ei tule uudelleen kuitenkaan, joten kone päälle ja lehden lukuun.

8.00 Aamulenkille. MP3:ssa taas Spice Girlsin greatest hitsejä, Take Thatia, mutta myös Pussycat Dollsia, Suurlähettiläitä ja Justin Timberlakea. Mekaanista lenkkeilyä n. tunti.

9.15 Majoittautuminen telkkarin eteen katsomaan nauhottetuja Madventures-, Bones- ja Late Lammas -jaksoja.

10.00 Päivät ekat tirsat sohvalla.

11.15 Herääminen sohvalta kuolleen käden päällä ja telkkari yhä auki. Pieni välipala ennen jumppaa.

11.50 Lähtö pumppitunnille

14.00 Pumppitunnin ja suihkun jälkeen liikahtaminen kaupungille

14.15 Hätäapusämpylä Sokoksen yläkerrassa

16.00 Yhtä puseroa, lehteä, alusvaatekasaa ja vessapaperia rikkaampana takaisin kotiin

16.15 Jumppavaatteet koneeseen

16.20 Päivän toiset tirsat ulkona auringon lämmittämällä badenbadenilla välipalan jälkeen

17.10 Työsähköpostien pläräilyä - maanantaina minuuttiaikataulu käynnistyy klo 9-> ja jatkuu koko päivän, parhaimmillaan 2 palaveria päällekkäin

19.10 Lenkki2 - uutta musiikkia ladattu masiinaan mukaan. Päivän liikuntasaldo siis yht. 2h lenkkeilyä, 1 h pumpissa ja 20 min alkulämppärit = 3 h 20 min

20.50 Lenkin, suihkun ja iltapalan jälkeen takaisin koneen äärelle

23.00 Kirjan kanssa sänkyyn, unta odotellessa (luultavasti klo 00-01.00 asti - ja aamu alkaa taas kuuden pintaan)

Jepjep.

Ihmejuttuja

Ihmekauppa.com ei petä koskaan - ja mieleni piristykseksi kävin valkkaamassa sieltä omat lempparini kotia ja työpöydän kulmaa koristamaan.

Dead Fred -kynänpidike olisi omiaan siihen työpöydän kulmalle. Synkkään huumoriini sopiva koriste täydentyisi, kun piirtelisin viereen muutaman liitupiirroksen erilaisista boogie- ja faarao-asentoisista vainajista, ja askertelisin tulitikuista ja keltaisesta teipistä crime scene -aidat koko komeuden ympärille. Sivupöytäni, olen vihdoinkin löytänyt tarkoituksesi.

Newtonin kehto -nimellä kulkeva härpäke muistuttaa vanhasta kunnon kasari(ysäri?)ajasta, jolloin jokaisella itseään kunnioittavalla wanna-be-johtajalla oli muka moinen. Tästä tulee mieleen ne Michael Douglas -leffat, joissa Miguel pällisteli tärkätyssä kauluspaidassa, sinisessä solmiossa ja Armanin puvussa kalliin näköisessä mahonkitoimistossa sikarinsavupilven ympäröimänä tornitalon korkeimmassa kerroksessa, ja sihteerinaiset toivat kilpaa kahvia ja Wall Street Journalin.

Öhöm, en tietenkään itse omista tällaista.

Tämmöinen on ehkä ihan pakko ostaa. Avaimenperähärpäke sisältää 6 erilaista excuse-ääntä, joilla voit keskeyttää epämiellyttävät puhelut ennen kuin ne muuttuvat totaalisen säälittäviksi, pitkästyttäviksi tai plain old ärsyttäviksi. Puhelujen pakoilu ei ole koskaan ollut näin helppoa.

Last but not least, kolmijalkabotti, jonne voit nauhoittaa oman viestisi ja laittaa sitten vaanimaan viattomia ohikulkijoita pöydälle, seinässä roikkuen tai vaikkapa vessaan. Ääni"tervehdyksesi" saattaa olla esim. "This is god. Stop trying, for my sake." tai aina yhtä akuutti "Sinuna pysyisin kotona.".

Lapsi on terve, kun se leikkii.

Loviisa - tökoutspoteitou

On se nyt jumankauta - jos käyt 5 krt viikossa jumpalla/lenkillä, niin paino ei liikahda mihinkään, mutta jos istut hermona kipeän jalan kanssa sohvaperunana 5 päivää putkeen, niin vaaka heilahtaa melkein 2 kg alaspäin.

Nyt siis saldo -13 kg helmikuun alusta.

Tukka takana ja viikonloppu edessä :)

(Meinasin liittää mukaan pari kuvaa yhdestä männävuosien kevätkällistä, mutta tarkempi tarkastelu osoitti, että niistä olisi tarkka photoshoppailija saanut kaivettua vaikka mitä esille, joten ei uskalla ei.)

Must on tullu... urheiluvammainen

Olin tänään puolen päivän työpalaverimatkalla Tukholmassa (jonne pääsee Tampereelta paljon nopeammin, kätevämmin ja rauhallisemmin kuin pääkaupunkiseudulle), kun vanha (viime viikkoinen) urhailuvamma alkoi taas nostaa rumaa (kanta)päätään.

Viime viikon 2 bodypump-tuntia, pilates (jolloin pystyin tuskin seisomaan kunnolla molemmilla jaloilla) sekä yht. 3 tunnin ulkoilulenkkiä ovat saaneet molemmat jalat rakoille, toisen jalan joko tulehtumaan tai muuten vain tuleen ja toisen kantapään araksi. Talk about keeping fit. Lohdutin urheilun uuvuttamaa kroppaani jo viikonloppuna ostamalla itselleni Adidaksen valkoiset tennarit (joita vaan alkoi tehdä mieli) sekä kunnon salihanskat pump-tunteja varten, mutta lahjus ei selvästikään toiminut. Ja huom! Tosinaiset eivät ostaa miesten L-kokoa pienempiä salihanskoja, siitä lähdetään. Isokourainen, minäkö?

Innostuin viikonloppuna poikkeuksellisesti myös siivoamaan huomatessani, että se pitää sormet kiireisinä ja tyhjentää päätä lähes liikunnan veroisesti, ja päädyin lopulta viemään vaatekaapista keräykseen 3 muovipussillista vaatteita ja 10 (!!) paria kenkiä. Aika yllättävää, koska vielä pari päivää sitten olisin voinut vannoa, että omistan n. 10 paria kenkiä. Lajittelun tiimoilta siivosin sitten hieman vaatehuonetta, lankkasin kaikki sitä kaipaavat kengät ja asettelin ne taisteluasetelmaan, josta on realistisia mahdollisuuksia löytääkin jotain (paitsi että heti tänä aamuna valitsin selkeästikin väärät business-kengät jalkaan, ja sain tuskissani kipittää kentältä autoon).

Nyt pitäisi enää saada autoon vaihdettua talvitassut kesäisempiin. Onko vapaaehtoisia Vianorin rangashotellille lähtijöitä?

[Pikaedit: Lääkäri kertoi kantapään olleen tulehtunut, joten viikko liikuntakieltoa ja antibiootit mukaan. Hyvä kun ei saikkulappua läpännyt kaupan päälle, mutta kielsin kun en sitä voisi käyttää kuitenkaan.]

How to spot me

Mikaela haastoi paljastamaan tuntomerkkejä itsestäni.

Nyt (ja aiemminkin) on ollut paljon liikkeellä fakta-haasteita, esim. kerro 20 faktaa jne. Tämä haaste ei käsittelekään faktoja, vaan tuntomerkkejä. Kerro yksityiskohtia itsestäsi ja jaa ne muille. Haasta sitten 5 muuta bloggaajaa tekemään sama edelleen.

1. Olen yli 180 cm pitkä ja väritykseltäni punahiuksinen. Ainoa, mikä pigmenttikoodituksista vastaavien geenien emäspareissa on mennyt hutiin, on hiusten väri, mutta senhän saa nopeasti korjattua kampaajan tai väripurnukan & kokeellisen kotikylppärin avulla.

Jos asut kämpässä, jonka kaakeleissa on punaisia tahroja, olen luultavasti asunut siellä sinua ennen (mikä on tietenkin hyvä syy laittaa rahoiksi, ts. muuttaa kämppä historialliseksi nähtävydeksi ja/tai pyhiinvaelluskohteeksi. No autographs though, please).

2. Käytän silmälaseja (tämähän erottaa minut lähes kaikista muista vuosituhansien sisäsiittoisuuden aiheuttamista silmävirheistä kärsivistä suomalaisista).

3. Puhun suomen- ja englanninsekaista jargonia ihan koko ajan. Pahin tilanne on töissä, jossa monelle toimialan termille ei edes löydy järkevää suomenkielistä vastinetta, ja kielet menevät iloisesti mullin mallin. Olemme yhden työkaverin kanssa siirtyneet molemminpuolisen harjoituksen tarpeessa non-work-related chitchatissä ranskaan, joka ei tilannetta ainakaan selkeytä.

Välillä englanninkieliset termit ja sanonnat kuulostavat paremmilta pääni sisällä, joten käytän sitten niitä (jos läsnäolijat ne ymmärtävät).

Pahin tilanne lienee puhelimessa sisareni kanssa. Hän opiskelee englantia yliopistossa (ja on siis lähes minun tasollani, terveisiä vaan sinne ikihonkien keskelle perähikiän takapihan peränurkkaan viimeiseen bajamajaluentosaliin), ja vuosien saatossa homma on intonaatioineen ja itsekeksittyine sanoineen lähtenyt niin hanskasta, että mahdollinen normaali sivustakuuntelija (tai CIA:n vakoilusateliitti) ei ymmärrä "keskustelusta" yhtään mitään. Mäy & hawke!

4. Viimeisen 3 kuukauden aikana minuun on aika suurella todennäköisyydellä voinut törmätä lenkkipolulla kuulokkeet korvissa jossain päin Tampesteria. Tai vaihtoehtoisesti jumpan jälkeen verkkarit jalassa säntäämässä ulos saliltani. Jompaa kumpaa aktiviteettia on tapahtunut keskimäärin 5 krt/vk.

5. Wappuisen päiväpiknikin jälkeen näkyvin tunnistusmerkkini on ehkä maailman seksikkäin rusketusraja, jonka sain 4 tunnin ulkoilun jälkeen. "Näytä mulle missä sullon rusketusraidat" -biisin arvoiseksi seksisymboolin symbooliksi rajani tekee sen 4 tunnusmerkkiä:

- rajan auringonpuoleinen iho on helakanpunainen, kun taas toinen puoli on kalmankalpea

- se sijaitsee oikeassa käsivarressa puolessa välissä rannetta ja kyynärpäätä (kuten kaikki parhaat rusketusrajat)

- se on käsivarteen nähden vinossa

- sitä on jostain täysin käsittämättömästä syystä vain yksi, vaikka ulkona käyneitä ja yhtä kauan auringossa olleita raajoja on kaksi

Ja ei kun bongailemaan!

Kuva.