Parhaita kirjoja ovat ne, jotka laittavat korvien väliset rattaat eri asentoihin pitkäksi aikaa.
Ensimmäisiä sellaisia oli yläasteella koulussa pakkoväenvängällä luettu George Orwellin Animal Farm (Eläinten vallankumous). Muistan vieläkin olleeni ällistyneen vaikuttunut siitä, miten vaivattoman lapsenomaisella kerronnalla Yrjö sai faabelissaan kommunismin perusperiaatteet ja puutteet havainnollistettua jopa teiniangstiselle ulkonäköpaineiselle yläaste-Loviisalle. Kun maatilalla vallan ottaneet siat (todelliset, eivät vertauskuvalliset) lähettivät ahkeran ja uskollisen hevosparan teuraaksi tienatakseen muutaman lantin, sydämeni itki verta. Ja jos et ole kirjaa lukenut, tunnistat ehkä kuitenkin lentävän lauseen: "Kaikki ovat tasa-arvoisia - mutta jotkut ovat enemmän tasa-arvoisia kuin toiset". How very true. 
Toinen moinen elämys syntyi vuosia myöhemmin opiskeluaikana, kun luin Ilkka Remeksen esikoisteoksen nimeltä Pääkallokehrääjä. Kirja on kuvaus Nyky-Suomesta aikajanalla, jossa Neuvostoliitto miehitti maamme Jatkosodan päätteksi ja päädyimme USSR:n ikeen alle samanmoiseksi vasallivaltioksi kuin (muut) Itä-Blokin maat. Tässä todellisuudessa seurataan suomalaisia miehiä, joiden uhkarohkeana suunnitelmana on Suomen itsenäisyyden palauttaminen ja Neuvostojohtajien syrjäyttäminen. Kuvaus on melkeinpä kiusallisen todenmukaista, ja kirja tempaa mukaansa heti alusta alkaen. Juoni on tuttua kiemurtelevaa ja monisyistä Remestä. Kylmät veret hiipivät selkärangassa tätä melkeinpä tieteiskirjanomaista teosta ahmiessani. Kiitokset taas kerran isovanhemmille ja heidän sukupolvelleen. Kummaltakin kirjailijalta olen lukenut myös muita teoksia, Orwellilta 1984:n ja Remekseltä nuorten kirjoja lukuun ottamatta kaiken, mutta nämä kaksi vakuuttivat eniten. Testiloviisa suosittelee.
Toinen moinen elämys syntyi vuosia myöhemmin opiskeluaikana, kun luin Ilkka Remeksen esikoisteoksen nimeltä Pääkallokehrääjä. Kirja on kuvaus Nyky-Suomesta aikajanalla, jossa Neuvostoliitto miehitti maamme Jatkosodan päätteksi ja päädyimme USSR:n ikeen alle samanmoiseksi vasallivaltioksi kuin (muut) Itä-Blokin maat. Tässä todellisuudessa seurataan suomalaisia miehiä, joiden uhkarohkeana suunnitelmana on Suomen itsenäisyyden palauttaminen ja Neuvostojohtajien syrjäyttäminen. Kuvaus on melkeinpä kiusallisen todenmukaista, ja kirja tempaa mukaansa heti alusta alkaen. Juoni on tuttua kiemurtelevaa ja monisyistä Remestä. Kylmät veret hiipivät selkärangassa tätä melkeinpä tieteiskirjanomaista teosta ahmiessani. Kiitokset taas kerran isovanhemmille ja heidän sukupolvelleen. Kummaltakin kirjailijalta olen lukenut myös muita teoksia, Orwellilta 1984:n ja Remekseltä nuorten kirjoja lukuun ottamatta kaiken, mutta nämä kaksi vakuuttivat eniten. Testiloviisa suosittelee.
Mun mielestä Ilkka Remeksen kirjojen taso on laskenut joka kirjalta.
VastaaPoistaSe lienee ihan totta. Monilla muillakin kirjailijoilla, joiden maine ja mammona ovat kasvaneet teosten myötä, laatu on valitettavasti kärsinyt matkalla. Remeksen uusimmat ovat todella ohuita ja heppoisia verrattuna ekoihin kirjoihin, ja sivutöitä tehty nuorten sarja ei sekään ole kovin kummoinen. Mutta kovasti menevät kaupaksi kirjat silti.
VastaaPoista