Tällä viikolla olen tehnyt hiki hatussa töitä, vääntänyt Exceliä, analysoinut, tsekannut, ajatellut ja suunnitellut tulevaa ja mennyttä (wau!). Sen lisäksi olen käynyt taas salilla normimalliin ja saanut päkkini (tai sen, josta tulee se, kunhan jatkan käymistä) täysin jumiin.
Viikon by far järkyttävin uutinen oli kuitenkin lääkärisedän sivukommentti siihen, kun kerroin sekaisesta vatsastani ja muuttuneesta ruokavaliosta. Hän epäili, että mulla vois olla keliakia - kääk! Asiasta kaverilleni, jolta ko. ruoka-ainerajoite löytyy jo, angstaillessani hän kertoi oireensa ennen keliakian toteamista olleen hyvin samankaltaisia. Kaveri tiesi myös kertoa, että diabetes ja kelikia ovat samojen geenivirheiden aiheuttamia (huomatkaa selitykseni tieteellinen tarkkuustaso), ja siksi toisen esiintyminen suvussa on hyvä indikaatio myös toiselle. No, jos jompi kumpi näistä pitäisi valita (niin kuin usein elämässä käy, kun Jumala, jumala tai Bon Jovi tätä tiedustelee), ottaisin diabetesta mielummin kuitenkin sen keliakian. Eli aina voi mennä huonommin. Lääkäri laittoi lähetteen labraan kokeisiin, jossa mm. verestä otettavien geenikokeiden ja nimeltämainitsemattomien ekskrementtieni tutkiskelun jälkeen tuomio voidaan lausua. Suhtaudun asiaan aikuismaisella tyyneydellä ja harkitsen kokeisiin menemistä keväällä (2010).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti