Koukussa

Elämänmuutosprojekti on edennyt harvinaisen mukavasti, pienestä työmatkahässäköinnistä ja sukujuhlaputkesta huolimatta. Kun on tottunut syömään kevyesti, ei raskas grilliruoka iltasella enää edes maistu, ja viimeistään seuraavana päivänä katuu jokaista suupalaa, jonka emäntä pakkosyötti. Huh ja yöh. Helmikuun alusta vaakakin näyttää -10,4 kg (kyllä, desimaalitkin lasketaan vaikka ne eivät valitettavasti pyöristy ylöspäin), ja vaatekokokin on samalla tipahtanut reippaasti. Jei.

Lupasin itselleni laukun, kun tämä kaksinumeroinen tavoite on saavutettu (bribery - it works!) ja olenkin viimeiset x viikkoa käynyt Stockmannilla hiplailemassa sopivia veskoja. Mainitsin asiasta myös kaverilleni, joka totesi lakoonisesti, että eikös sulla Loviisa ole jo aika kivasti laukkuja. So not the point.

Yritän samaan aikaan hillitä intoani käydä joka ikinen päivä lenkillä. Eihän se nyt voi olla normaalia tai edes tervettä, tarvitseehan se kroppakin lepoa. Pilates- ja circuit-tunnit työllistävät edelleen, lisäksi leikittelen ajatuksella omasta personal trainerista. Saako sellaisen tilattua kotiin jostain nettikaupasta? Hmmm.

Kaveri näki tekemäni virkatut rannekkaat, ja alkoi neuvotella itselleen omia. Pitkällä toimitusajalla, viikonloppulisillä ja out-of-office -palkalla pelottelu ei tuottanut tulosta, joten sain tilauksen sisään ja kerän ihanan keväistä Novitan Nalle-lankaa. Toinen on jo valmis ja toinen melkein finaalissa. Homma on nopeaa eikä malliakaan tarvitse enää vilkuilla. Loppukerästä suunnittelen tumppeja tai jotain pirteää huiviviritystä (mikä vaatisi tosin lisää lankaa - ja ikiliikkuja käynnistyisi taas).

Huomena pitäisi uskaltautua pumppiin, jossa olen viimeksi käynyt vuosia sitten. Viikonloppuna voikin sitten helliä kipeitä lihaksia (mahdollisesti uusi laukku kainalossa), ja pötköttää reporankana ulkona, jos lämpötila nousee oikeasti yli 15C. Jäämme odottamaan.