tiistai 19. toukokuuta 2009

The end justifies the means?

Havahduin pari päivää sitten siihen, että mulla ei todellakaan ole ollut pitkään aikaan nälkä. En myöskään jaksa oikein pureskella, joten ostan kotiin lähinnä nestemäistä ravintoa, joka on helppo kaataa sukkana kurkusta läpi koneen ääressä (ref: nyt). Jos Sodexoa ei olisi, ravitsemustilani olisi surkean sijaan katastrofaalinen. Jännitysniska ja stressipäänsärky ovat jokapäiväisiä kavereita.
Kun aamulla herää, ei ole levännyt olo, koska on yöllä ponkaissut pystyyn väh. 2 krt, ja päivän minuuttiaikataulu pörähtää käyntiin per heti.
Lisäksi havahduin siihen, että olen viikossa laihtunut melkein 3 kg. Totaalisaldoksi tulee siis öbaut -16 kg helmikuun alusta, mikä on tietenkin sinällään kunnioitettava saavutus (tosin vaaka on saanut minulta painekuoriaisen pureman ja näyttää ihan mitä sattuu toistuvissa kontrollipunnituksissa). Mutta tiputanko painoa mielummin syömällä terveellisesti ja liikkumalla kohtuudella kuin kiristämällä ressikerrointa ja laukkaamalla itseni näännyksiin (ref: otsikko).
Lisäksi pää ei oikeasti enää toimi.
Oiskohan huomena kivoja pumppitunteja?
Ai niin, ja kahden viikon sisään koko sittana olis niin kun ohitse.

3 kommenttia:

  1. ..kahen viikon päästä on jo kesäkuu.. eli kesä.. :) eli sittenhän kaikki on hyvin! ..marin logiikkaa..

    VastaaPoista
  2. Jos paino tippuu stressillä niin se tulee takaisin ;O) Kuntoilemalla vaan ja syömällä hyvin! Tsemppiä!!

    VastaaPoista
  3. mari, se on totta - aina pitää olla jotain, mitä odottaa :D Kesän tullessa ja valon lisääntyessä sitä huomaa itsekin olevansa paljon energisempi (kunnes joutuu napsimaan allergialääkkeitä jotka taas väsyttävät armottomasti ;).

    Mikaela, kiitos, ja olet tietenkin ihan oikeassa. Oikotietä onneen harvoin löytyy (vaikka TV-shopin saunavyö ja vibrakone houkuttelevilta näyttävätkin).

    VastaaPoista