Hölk hölk

Lähdin yksi aamu tapojeni mukaisesti lenkille, ja olo oli normaalia viriilimpi (rasti seinään jo siitä), joten päätin ottaa huvikseni muutaman hölkkäaskeleen while I was at it.

Puolen tunnin päästä huomasin hölkänneeni lähes koko kuljetun matkan (no siis, ei mitään huippuvauhtia mutta kuitenkin). Koska olo oli edelleen kovin kevyt, lisäsin hieman vauhtia ja hölköttelin loppuun asti (paria isoa mäkeä lukuunottamatta), kunnes lopetin n. puoli kilsaa ennen kotia loppujäähdyttelymielessä.

Hyvä minä :) Tämän jälkeen olen käynyt lähes joka päivä hölkkäämässä ihan täpinöissäni.

Seuraava askel: uudet juoksukengät (koska hei, jos hölkkää, voi käyttää sanaa ”juoksu”).

Silmät kiinni ja menoksi

Hervehdys myös reaaliprivaelämän puolelta.

Olen aina ollut kova tyttö tirsaamaan. Viime aikoina päiväuneiluni on saanut lähes eeppiset mittasuhteet, kun vedän viikonloppuisin helposti paria kolmea tirsaa per päivää. Jos päivälle ei ole sen suurempia suunnitelmia, tirsailu saattaa helposti viedä suurimman osan ns. valveillaoloajasta. Kesän lähestyessä olen taas virkistellyt muistia liittyen ulkona auringonpaisteessa tirsailuun, joka ikuisesti D-vitamiinin puutteessa elävälle sisäisiittoisen pohjoisen kansan edustajalle tekee vallan mainiota. Sivu/jälkioireita arskatirsoista tosin tulee ikävästi, alkaen heloittavista käsivarsista, ikävästä toispuoleisesta rusketuksesta ja kipeästä badenbaden-niskasta aina aivan liian pitkiin tirsailutuokioihin. 2 tuntia/shuteye mennee jo yöunien jälkikuittailun (tai etukäteisveloitusten) puolelle. Tosin aurinkokenno lataa akkuja samaan aikaan. Kuolema kuittaa univelat.

Liikunnan harrastaminen on myös tasoittunut tasolle 5-9 krt/vk. Olen jo monena viikonloppuna herännyt (ts. ponkaissut paniikissa pystyyn ajatellen, että työpäivä alkaa) jo seiskan pintaan, lähtenyt aamulenkille, suihkuun ja takaisin sänkyyn jälkilenkkitirsoille.

Niin, ja koska kvantitatiivisuus arvottaa asioita huomattavasti kvalitatiivisuutta paremmin, täytyy mainita myös so far –lukemani, joka on (rumpujenpärinää)

16.9 kg

Mikä on siis karvan vaille 17. Mikä taas on lähes 20. Joka taas käännetään tehokkaasti 40 voipaketiksi. Voi että. Olenpa mainio.

Back in business

4 lomapäivän saldo:

- 2 bodypump-tuntia
- 1 kiva bodypump-tunti, jolla ohjaaja oikeasti kertoi, mikä lihasryhmä tai liike tulee seuraavaksi
- 6 kpl 1-1.5 h lenkkiä
- 7 päivätorkut, joista 3 ulkona
- 1 lounas kaverin kanssa
- 1 lounaan jälkeinen totaalivatsajumi (note to self: älä edes yritä enää syödä ranskiksia, you sad bastard you)
- 1 uudet kengät
- epämääräinen kasa uusia alusvaatteita, liikuntavermeitä ja sukkia
- 2.5 rasiallista syötyjä kirsikkatomaatteja
- 0 blogipäivitystä
- 9 akuuttia sms- tai e-mail-viestiä työkavereilta, joista 5 ajalla la-su
- 1 seuraavan viikon työmatkan etukäteismurehtimista
- 0 etukäteisvalmistelua ko. matkalle
- 1 ulkona selailtu ranskankielinen naistenlehti
- 3 aamua, jolloin herääminen tapahtui ennen seiskaa
- 1 väsynyt blogipäivityksenraakile näpyteltynä kännykällä

The end justifies the means?

Havahduin pari päivää sitten siihen, että mulla ei todellakaan ole ollut pitkään aikaan nälkä. En myöskään jaksa oikein pureskella, joten ostan kotiin lähinnä nestemäistä ravintoa, joka on helppo kaataa sukkana kurkusta läpi koneen ääressä (ref: nyt). Jos Sodexoa ei olisi, ravitsemustilani olisi surkean sijaan katastrofaalinen. Jännitysniska ja stressipäänsärky ovat jokapäiväisiä kavereita.

Kun aamulla herää, ei ole levännyt olo, koska on yöllä ponkaissut pystyyn väh. 2 krt, ja päivän minuuttiaikataulu pörähtää käyntiin per heti.

Lisäksi havahduin siihen, että olen viikossa laihtunut melkein 3 kg. Totaalisaldoksi tulee siis öbaut -16 kg helmikuun alusta, mikä on tietenkin sinällään kunnioitettava saavutus (tosin vaaka on saanut minulta painekuoriaisen pureman ja näyttää ihan mitä sattuu toistuvissa kontrollipunnituksissa). Mutta tiputanko painoa mielummin syömällä terveellisesti ja liikkumalla kohtuudella kuin kiristämällä ressikerrointa ja laukkaamalla itseni näännyksiin (ref: otsikko).

Lisäksi pää ei oikeasti enää toimi.

Oiskohan huomena kivoja pumppitunteja?

Ai niin, ja kahden viikon sisään koko sittana olis niin kun ohitse.

Sunnuntai

6.15 Ensimmäinen havahtuminen - varikkokäynti ja aina yhtä mieltäylentävä "unohdinpa sitten illalla pessyt pyykit koneeseen" -huomio. Uni ei tule uudelleen kuitenkaan, joten kone päälle ja lehden lukuun.

8.00 Aamulenkille. MP3:ssa taas Spice Girlsin greatest hitsejä, Take Thatia, mutta myös Pussycat Dollsia, Suurlähettiläitä ja Justin Timberlakea. Mekaanista lenkkeilyä n. tunti.

9.15 Majoittautuminen telkkarin eteen katsomaan nauhottetuja Madventures-, Bones- ja Late Lammas -jaksoja.

10.00 Päivät ekat tirsat sohvalla.

11.15 Herääminen sohvalta kuolleen käden päällä ja telkkari yhä auki. Pieni välipala ennen jumppaa.

11.50 Lähtö pumppitunnille

14.00 Pumppitunnin ja suihkun jälkeen liikahtaminen kaupungille

14.15 Hätäapusämpylä Sokoksen yläkerrassa

16.00 Yhtä puseroa, lehteä, alusvaatekasaa ja vessapaperia rikkaampana takaisin kotiin

16.15 Jumppavaatteet koneeseen

16.20 Päivän toiset tirsat ulkona auringon lämmittämällä badenbadenilla välipalan jälkeen

17.10 Työsähköpostien pläräilyä - maanantaina minuuttiaikataulu käynnistyy klo 9-> ja jatkuu koko päivän, parhaimmillaan 2 palaveria päällekkäin

19.10 Lenkki2 - uutta musiikkia ladattu masiinaan mukaan. Päivän liikuntasaldo siis yht. 2h lenkkeilyä, 1 h pumpissa ja 20 min alkulämppärit = 3 h 20 min

20.50 Lenkin, suihkun ja iltapalan jälkeen takaisin koneen äärelle

23.00 Kirjan kanssa sänkyyn, unta odotellessa (luultavasti klo 00-01.00 asti - ja aamu alkaa taas kuuden pintaan)

Jepjep.

Ihmejuttuja

Ihmekauppa.com ei petä koskaan - ja mieleni piristykseksi kävin valkkaamassa sieltä omat lempparini kotia ja työpöydän kulmaa koristamaan.

Dead Fred -kynänpidike olisi omiaan siihen työpöydän kulmalle. Synkkään huumoriini sopiva koriste täydentyisi, kun piirtelisin viereen muutaman liitupiirroksen erilaisista boogie- ja faarao-asentoisista vainajista, ja askertelisin tulitikuista ja keltaisesta teipistä crime scene -aidat koko komeuden ympärille. Sivupöytäni, olen vihdoinkin löytänyt tarkoituksesi.

Newtonin kehto -nimellä kulkeva härpäke muistuttaa vanhasta kunnon kasari(ysäri?)ajasta, jolloin jokaisella itseään kunnioittavalla wanna-be-johtajalla oli muka moinen. Tästä tulee mieleen ne Michael Douglas -leffat, joissa Miguel pällisteli tärkätyssä kauluspaidassa, sinisessä solmiossa ja Armanin puvussa kalliin näköisessä mahonkitoimistossa sikarinsavupilven ympäröimänä tornitalon korkeimmassa kerroksessa, ja sihteerinaiset toivat kilpaa kahvia ja Wall Street Journalin.

Öhöm, en tietenkään itse omista tällaista.

Tämmöinen on ehkä ihan pakko ostaa. Avaimenperähärpäke sisältää 6 erilaista excuse-ääntä, joilla voit keskeyttää epämiellyttävät puhelut ennen kuin ne muuttuvat totaalisen säälittäviksi, pitkästyttäviksi tai plain old ärsyttäviksi. Puhelujen pakoilu ei ole koskaan ollut näin helppoa.

Last but not least, kolmijalkabotti, jonne voit nauhoittaa oman viestisi ja laittaa sitten vaanimaan viattomia ohikulkijoita pöydälle, seinässä roikkuen tai vaikkapa vessaan. Ääni"tervehdyksesi" saattaa olla esim. "This is god. Stop trying, for my sake." tai aina yhtä akuutti "Sinuna pysyisin kotona.".

Lapsi on terve, kun se leikkii.

Loviisa - tökoutspoteitou

On se nyt jumankauta - jos käyt 5 krt viikossa jumpalla/lenkillä, niin paino ei liikahda mihinkään, mutta jos istut hermona kipeän jalan kanssa sohvaperunana 5 päivää putkeen, niin vaaka heilahtaa melkein 2 kg alaspäin.

Nyt siis saldo -13 kg helmikuun alusta.

Tukka takana ja viikonloppu edessä :)

(Meinasin liittää mukaan pari kuvaa yhdestä männävuosien kevätkällistä, mutta tarkempi tarkastelu osoitti, että niistä olisi tarkka photoshoppailija saanut kaivettua vaikka mitä esille, joten ei uskalla ei.)