Joo joo, täällä(kin) ollaan

On se ihme, miten saamaton voi olla. Tai kai siihen olisi pitänyt jo 30+ vuoden syvällä kokemuksen rintaäänellä tottua, mutta kun ei.

No, privarintamalla tapahtunutta:

(yes, I like lists)

- olen kutonut yhden liivin ja toisen puolislipoverihässäkän. Näistä väärän kokoisia ovat - you guessed it - yksi liivi ja yksi puolislipoverihässäkkä.

Aloitin tänään Puro-langasta, jota jokainen itseään kunnioittava wanna-be-käsityöläinen tuntuu tällä haavaa työstävän, toisen slipoverin.

Annan siis slipoveriminälleni uuden mahdollisuuden. Voin sitten mennä vaikkapa sen kanssa töihin ja odottaa, keksiikö joku sanoa "ottaa slipoverin pois...". Luultavasti ei keksi.

- olen onnistunut hukkaamaan autoni ja kaiken mukana kulkeneen maallisen omaisuuteni viikonloppureissulla Päijät-Hämeessä. Don´t ask.

- olen erittäin onnistuneesti vältellyt kaikenlaista siivoukseen, vaatteiden huoltoon ja kodinhoitoon liittyviä toimia useamman viikon.

Conclusion: tarvitsen vaimon.

Tai äidin.

Mutta epäilen, että vaimo kävisi viime kädessä vähemmän hermoille.

(Note to self: katsele L-koodia useammin. )

- olen harrastanut liikuntaa niin, että olen telonut varpaani 2 kertaa uintitreeneissä, selkäni pariksi päiväksi yli-innokkaan pump-tunnin jälkeen ja hankkinut komean kokoelman rakkoja jalkoihin sisäänajaessani uusia sisäliikkakenkiä (huom! tosinaiset eivät käytä pienempiä kenkiä kuin 42)

- olen keksinyt monia tekosyitä täydentää vaatekaappiani uusilla liikuntavermeillä.

Kyllä, tarvitsen uudet tuulen-, veden-, rännän- ja tsunaminkestävät ulkoliikuntahousut siltä varalta, että eksyn joskus ulos pimeällä (oikeasti ulkoliikuntakauteni on huhtikuusta syyskuuhun).

Ja uuden kivan värisen pipon, joka sopii ulkoilutoppatakkiin (jota en myöskään käytä ennen huhtikuuta, jolloin se on liian kuuma ja joudun ostamaan uuden).

- olen myös pudottanut lisää painoa. Helmikuun alusta tällä haavaa -31.6 kg.

Ja olenko tyytyväinen? En tietenkään!

Huumaava itsekritiikki ja ikuinen ylisuorittaminen kunniaan!

Viimeisen 6 viikon aikana vaaka ei ole liikahtanut mihinkään, mikä saa aikaan lähes epätoivoista liikuntahässäköintiä (in a GoGo near you) sekä enkelitjademonitmaista itsekieltäytymistä ruokien suhteen.

Personal trainer, where art thou?

Gaaddämit.

Train me

Harkitsen vakavasti personal trainerin palkkaamista syksyllä.

Olen toki tuloksiin päässyt sitä ilmankin, mutta ajattelen tätä lähinnä investointina itseeni, sekä jatkumona sille effortille, jonka olen asiaan laittanut tähän mennessä. Kesällä kunnon ylläpito ja liikkuminen on (ainakin minulle) helpompaa, koska ulkona on kiva ilma ja lenkille voi lähteä pienin varusteluin melkein aina kun huvittaa. Lisäksi energiaa on enemmän noin niin kuin luonnostaan.

Syksyllä töissä lähtee aivan uusi vaihde päälle (as if this wasn´t enough), tulee kylmää ja pimeää, ja sohvan pohja näyttää taas paljon houkuttelevammalta. Lisäksi en tykkää olla ulkona, kun siellä ei paista aurinko. Tai on kylmää, sateista, epävakaista, lunta, räntää, loskaa, liikaa lehtiä maassa, liukasta tai mahdollisuss mihinkään näistä. Viimeistään syyskuussa siirryn siis sisäaktiviteettien pariin, ja uskallan näyttää nenäälleni aurinkoa ehkä huhti-toukokuussa seuraavana vuonna. Paineet sisäliikuntasalillani ja sen aktiviteeteilla ovat huimat.

Personal trainer saisi:
- Tehdä liikuntasuunnitelman, jota noudattamalla olen olympiaurheilijakunnossa alle puolen vuoden (eli mitä, kuinka usein, millä rytmillä)
- Antaa vinkkejä siihen, miten onnistun välttämään hajonneet polvet, vääntyneet jalkaterät, ja ruksahtaneet alaselät jatkossa
- Neuvoa myös ruokavalion suhteen, vaikkakin uskon olevani tässä hyvällä tolalla
- Motivoida, tsempata ja kannustaa

Itseni tuntien tyypin pitäisi omata aikas rautainen ammattitaito omassa hommassaan, osata ottaa juuri minut ja minun erityispiireeti ja –tarpeeni huomioon, olla huumorintajuinen (=ymmärtää käsittämättömän loistavia sutkautuksiani) sekä yleisesti olla samalla aaltopituudella minun kanssani.

Onko kellään kokemuksia ko. palvelusta? Tai suosituksia personal trainerista Tampereella?

Viikonlopun ostoksia

Olen viime aikoina hieman laiminlyönyt bloggausta. Shame on me. Lohdutukseksi voitaneen sanoa, että olen tehnyt samoin kaikille muillekin harrastuksille, paitsi liikunnalle, jolle olen kyllä löytänyt aikaa 6-9 krt/vk. Urheiluvamma bound to happen.

Ja niinhän siinä sitten kävi. Torstain pumpissa jalat vetivät jo ihan hapoille, ja vaikka yritin palauttavasti lenkkeillä ja "vasta" lauantaina pumppeilla uudelleen, jopa hieman pienemmillä painoilla, toinen polvi on nyt niin kipeä, että kävely sattuu, ja reisilihakset ovat aivan jumissa. Mutta huom! Lihakset :) Kylmällä olen polvea hautonut.

Toinen abnormaali aboriginaalilihas löytyi ihan vahingossa eilisen tuntini jälkeen salin suihkutiloissa, kun vetäisin shampoota päähän. Jumalauta, mulla on hauis. Ja ojentajakin meinaa pullottaa siellä toisella puolella. Tosin lihaskasvu näyttää rajoittuneen vain yhteen käteen (kumma kyllä, kakkoskäteeni vasuriin), mutta otetaan siitä kaikki irti. Oli sitten ihan pakko vähän pullistella siellä suihkussa. Ihan vähän vaan. Kun se oli niin tyrkylläkin. Mokoma lihaskasvu.

Mutta asiaan. Klenkkapolvikaan ei estänyt minua pienelle shoppailukierrokselle lähtemästä. Oli kerrankin vapaa viikonloppu, ja Visakorttikin huusi lompakossa jotain actionia. Kuivan ja tuloksettoman smooltookkini vastapainoksi olen ottanut pari valokuvaa (voooaaa). Valitettavasti ns. oikea kamera oli kadottanu itsensä (shame on it), joten kuvausinnossani jouduin tyytymään kännykameraan.

Laskin eilen, että olen tänä vuonna ostanut jo yhdeksät (9) kengät. Mikä on yhteensä enemmän kuin edeltävät 2 vuotta yhteensä, epäilen ma. Syytän lukemiani blogeja ja niiden alitajuista kenkäpropagandaa. Lieventävänä asianhaarana mainittakoon, että kaikki on ollut tosi mieluisia ja joka paria on kohtuullisesti käytetty.

Tänään mukaan lähti siis kahdet uudet kesäläpsärit, a.k.a. läpsykkäät. Valkoiset Seppälän alesta huimat 12,50 € ja keltaiset Aleksi 13:sta 20 €. Huomioitaneen, että mulla ei sen jälkeen, kun menin ala-asteelle, ole ollut keltaisia kenkiä. Vai onko ne nyt leijonankeltaiset (sivukommenttina mainittaneen, että mulla on tumput ihan samaa väriä valmistumassa. Tosin jotenkin epäilen, ettei ne pääse samaan asukokonaisuuteen ihan piakkoin). CD-levyt oli mun mp3:een lenkkeilyseuraksi.

Mikaela kysäisi jossain kohtaa, olenko innostunut ostamaan hepeniä uuden ulkomuotoni myötä. No arvatkaapa olenko sen jälkeen innostunut asiasta :) Niitä nyt ei täällä esitellä, mutta yksi yöhepene (ei taida toimia yksikkömuodossa?) tunki kuvaa vasemmalta. Hän on kovin hieno, mukava päällä ja hirveän hepenemäinen. Seppälästä 19,90, eikä tietenkään alesta.

Kuvan varsinainen kohde on Kicksin alesta bongattu Burberryn Brit EdT roll-on, siis käsilaukussa mukana kulkeva pikkuputeli rolleripäällä, jolla tuoksua voi lisäillä kesken päivää. Ihana tuoksu, jota olen lentokentillä hiplaillut monenmonta kertaa, mutta en ihastunut tarpeeksi isompaa pulloa varten. Tämä sopii kesätuoksuksi mainiosti. Olisiko maksanut 15€.

Seuraava "Pakko saada, koska näin sen yhdessä blogissa" -ostos. Harmaa peruspaita ja pitsikuvio. Siipien sijasta iskin sen sitten etupuolelle tollai epäkeskeisesti ja hieman vinoon. Näyttää päällä paljon kivemmalta kuin lattialla. Huomatkaa ovelasti kiinnijätetty hintalappu - vois sitten muka palauttaa joo jos ei tuunaus onnistu.

Mutta mitä tekisi toisella pitsihärpäkkeellä sekä palasella kaunista viherharmaata pitsiä, joka tarttui mukaan samalla? Jonkun kauluspaidan rintamukseen ja hameen reunan alle pilkottamaan. Tai johonkin laukkuun. Ehdotuksia otetaan vastaan.

Palaan sohvalle jääpussin kanssa. Mukavaa alkavaa viikoa kaikille. TJ5.

Sekalaista settiä

So far (edellisen 2 viikon aikana) tapahtunutta.

Olen hölkännyt, investoinut n. 150 € liikuntavehkeisiin, pelännyt penikkatautia (joka tietenkin iskee juuri minulle juuri 2 minuuttia sen jälkeen, kun olen aloittanut rivakamman liikunnan) ja hölkännyt some more.

Olen käynyt puistojumpissa, hikoillut uudet urheiluvaatteeni ihan märiksi, pelännyt tuttuja ja tuntemattomia puistojumppastalkkereita (jotka tietenkin juuri minua ja kainoja sivu-viereen -askeleitani ovat sinne tulleet ihmettelemään) sekä skipannut aurinkoon vedoten kaiken sisäliikunnan (paitsi pari pumppia viime viikolla, hys).

Olen iskenyt uudet all-time-low´t, eli -18,3 kg. Olen käynyt huovan kanssa istuskelemassa puistossa, Arboretumissa ja ties missä muualla yksin tai kaksin. Huraahuuto hömppänaistenlehdille, kylmäkalleille ja suojakertoimille.

Olen tehokkaasti skipannut kämpän siivoamisen erilaisin, jo rutinoitunein tekosyin. Ei voi, kun on liian kuuma ja aurinko paistaa. Tai kun telkkarista tulee Sinkkuelämää-sarjan uusinnat n:ttä kertaa (jo toista tänä vuonna). Tai kun olohuoneen lattialla lepäävä yli kk:n takaisesta työmatkasta väsähtänyt matkalaukku on tiellä. Puhumattakaan vaatteiden kuivaustelineestä, joka suorastaan kettuilee ympäri kämppää ollen aina siellä, missä mun pitäisi liikuskella (Johtopäätös: tarvitsen suuremman kämpän. Ja muuttaminenkin menisi jo samalla effortilla kun siivous).

Huomena joudun heräämään klo 4.45 ehtiäkseni ajoissa koneeseen. Työmatkailu pitäisi kieltää kesäkuukausina.

Hölk hölk

Lähdin yksi aamu tapojeni mukaisesti lenkille, ja olo oli normaalia viriilimpi (rasti seinään jo siitä), joten päätin ottaa huvikseni muutaman hölkkäaskeleen while I was at it.

Puolen tunnin päästä huomasin hölkänneeni lähes koko kuljetun matkan (no siis, ei mitään huippuvauhtia mutta kuitenkin). Koska olo oli edelleen kovin kevyt, lisäsin hieman vauhtia ja hölköttelin loppuun asti (paria isoa mäkeä lukuunottamatta), kunnes lopetin n. puoli kilsaa ennen kotia loppujäähdyttelymielessä.

Hyvä minä :) Tämän jälkeen olen käynyt lähes joka päivä hölkkäämässä ihan täpinöissäni.

Seuraava askel: uudet juoksukengät (koska hei, jos hölkkää, voi käyttää sanaa ”juoksu”).

Silmät kiinni ja menoksi

Hervehdys myös reaaliprivaelämän puolelta.

Olen aina ollut kova tyttö tirsaamaan. Viime aikoina päiväuneiluni on saanut lähes eeppiset mittasuhteet, kun vedän viikonloppuisin helposti paria kolmea tirsaa per päivää. Jos päivälle ei ole sen suurempia suunnitelmia, tirsailu saattaa helposti viedä suurimman osan ns. valveillaoloajasta. Kesän lähestyessä olen taas virkistellyt muistia liittyen ulkona auringonpaisteessa tirsailuun, joka ikuisesti D-vitamiinin puutteessa elävälle sisäisiittoisen pohjoisen kansan edustajalle tekee vallan mainiota. Sivu/jälkioireita arskatirsoista tosin tulee ikävästi, alkaen heloittavista käsivarsista, ikävästä toispuoleisesta rusketuksesta ja kipeästä badenbaden-niskasta aina aivan liian pitkiin tirsailutuokioihin. 2 tuntia/shuteye mennee jo yöunien jälkikuittailun (tai etukäteisveloitusten) puolelle. Tosin aurinkokenno lataa akkuja samaan aikaan. Kuolema kuittaa univelat.

Liikunnan harrastaminen on myös tasoittunut tasolle 5-9 krt/vk. Olen jo monena viikonloppuna herännyt (ts. ponkaissut paniikissa pystyyn ajatellen, että työpäivä alkaa) jo seiskan pintaan, lähtenyt aamulenkille, suihkuun ja takaisin sänkyyn jälkilenkkitirsoille.

Niin, ja koska kvantitatiivisuus arvottaa asioita huomattavasti kvalitatiivisuutta paremmin, täytyy mainita myös so far –lukemani, joka on (rumpujenpärinää)

16.9 kg

Mikä on siis karvan vaille 17. Mikä taas on lähes 20. Joka taas käännetään tehokkaasti 40 voipaketiksi. Voi että. Olenpa mainio.

Back in business

4 lomapäivän saldo:

- 2 bodypump-tuntia
- 1 kiva bodypump-tunti, jolla ohjaaja oikeasti kertoi, mikä lihasryhmä tai liike tulee seuraavaksi
- 6 kpl 1-1.5 h lenkkiä
- 7 päivätorkut, joista 3 ulkona
- 1 lounas kaverin kanssa
- 1 lounaan jälkeinen totaalivatsajumi (note to self: älä edes yritä enää syödä ranskiksia, you sad bastard you)
- 1 uudet kengät
- epämääräinen kasa uusia alusvaatteita, liikuntavermeitä ja sukkia
- 2.5 rasiallista syötyjä kirsikkatomaatteja
- 0 blogipäivitystä
- 9 akuuttia sms- tai e-mail-viestiä työkavereilta, joista 5 ajalla la-su
- 1 seuraavan viikon työmatkan etukäteismurehtimista
- 0 etukäteisvalmistelua ko. matkalle
- 1 ulkona selailtu ranskankielinen naistenlehti
- 3 aamua, jolloin herääminen tapahtui ennen seiskaa
- 1 väsynyt blogipäivityksenraakile näpyteltynä kännykällä

The end justifies the means?

Havahduin pari päivää sitten siihen, että mulla ei todellakaan ole ollut pitkään aikaan nälkä. En myöskään jaksa oikein pureskella, joten ostan kotiin lähinnä nestemäistä ravintoa, joka on helppo kaataa sukkana kurkusta läpi koneen ääressä (ref: nyt). Jos Sodexoa ei olisi, ravitsemustilani olisi surkean sijaan katastrofaalinen. Jännitysniska ja stressipäänsärky ovat jokapäiväisiä kavereita.

Kun aamulla herää, ei ole levännyt olo, koska on yöllä ponkaissut pystyyn väh. 2 krt, ja päivän minuuttiaikataulu pörähtää käyntiin per heti.

Lisäksi havahduin siihen, että olen viikossa laihtunut melkein 3 kg. Totaalisaldoksi tulee siis öbaut -16 kg helmikuun alusta, mikä on tietenkin sinällään kunnioitettava saavutus (tosin vaaka on saanut minulta painekuoriaisen pureman ja näyttää ihan mitä sattuu toistuvissa kontrollipunnituksissa). Mutta tiputanko painoa mielummin syömällä terveellisesti ja liikkumalla kohtuudella kuin kiristämällä ressikerrointa ja laukkaamalla itseni näännyksiin (ref: otsikko).

Lisäksi pää ei oikeasti enää toimi.

Oiskohan huomena kivoja pumppitunteja?

Ai niin, ja kahden viikon sisään koko sittana olis niin kun ohitse.

Sunnuntai

6.15 Ensimmäinen havahtuminen - varikkokäynti ja aina yhtä mieltäylentävä "unohdinpa sitten illalla pessyt pyykit koneeseen" -huomio. Uni ei tule uudelleen kuitenkaan, joten kone päälle ja lehden lukuun.

8.00 Aamulenkille. MP3:ssa taas Spice Girlsin greatest hitsejä, Take Thatia, mutta myös Pussycat Dollsia, Suurlähettiläitä ja Justin Timberlakea. Mekaanista lenkkeilyä n. tunti.

9.15 Majoittautuminen telkkarin eteen katsomaan nauhottetuja Madventures-, Bones- ja Late Lammas -jaksoja.

10.00 Päivät ekat tirsat sohvalla.

11.15 Herääminen sohvalta kuolleen käden päällä ja telkkari yhä auki. Pieni välipala ennen jumppaa.

11.50 Lähtö pumppitunnille

14.00 Pumppitunnin ja suihkun jälkeen liikahtaminen kaupungille

14.15 Hätäapusämpylä Sokoksen yläkerrassa

16.00 Yhtä puseroa, lehteä, alusvaatekasaa ja vessapaperia rikkaampana takaisin kotiin

16.15 Jumppavaatteet koneeseen

16.20 Päivän toiset tirsat ulkona auringon lämmittämällä badenbadenilla välipalan jälkeen

17.10 Työsähköpostien pläräilyä - maanantaina minuuttiaikataulu käynnistyy klo 9-> ja jatkuu koko päivän, parhaimmillaan 2 palaveria päällekkäin

19.10 Lenkki2 - uutta musiikkia ladattu masiinaan mukaan. Päivän liikuntasaldo siis yht. 2h lenkkeilyä, 1 h pumpissa ja 20 min alkulämppärit = 3 h 20 min

20.50 Lenkin, suihkun ja iltapalan jälkeen takaisin koneen äärelle

23.00 Kirjan kanssa sänkyyn, unta odotellessa (luultavasti klo 00-01.00 asti - ja aamu alkaa taas kuuden pintaan)

Jepjep.

Ihmejuttuja

Ihmekauppa.com ei petä koskaan - ja mieleni piristykseksi kävin valkkaamassa sieltä omat lempparini kotia ja työpöydän kulmaa koristamaan.

Dead Fred -kynänpidike olisi omiaan siihen työpöydän kulmalle. Synkkään huumoriini sopiva koriste täydentyisi, kun piirtelisin viereen muutaman liitupiirroksen erilaisista boogie- ja faarao-asentoisista vainajista, ja askertelisin tulitikuista ja keltaisesta teipistä crime scene -aidat koko komeuden ympärille. Sivupöytäni, olen vihdoinkin löytänyt tarkoituksesi.

Newtonin kehto -nimellä kulkeva härpäke muistuttaa vanhasta kunnon kasari(ysäri?)ajasta, jolloin jokaisella itseään kunnioittavalla wanna-be-johtajalla oli muka moinen. Tästä tulee mieleen ne Michael Douglas -leffat, joissa Miguel pällisteli tärkätyssä kauluspaidassa, sinisessä solmiossa ja Armanin puvussa kalliin näköisessä mahonkitoimistossa sikarinsavupilven ympäröimänä tornitalon korkeimmassa kerroksessa, ja sihteerinaiset toivat kilpaa kahvia ja Wall Street Journalin.

Öhöm, en tietenkään itse omista tällaista.

Tämmöinen on ehkä ihan pakko ostaa. Avaimenperähärpäke sisältää 6 erilaista excuse-ääntä, joilla voit keskeyttää epämiellyttävät puhelut ennen kuin ne muuttuvat totaalisen säälittäviksi, pitkästyttäviksi tai plain old ärsyttäviksi. Puhelujen pakoilu ei ole koskaan ollut näin helppoa.

Last but not least, kolmijalkabotti, jonne voit nauhoittaa oman viestisi ja laittaa sitten vaanimaan viattomia ohikulkijoita pöydälle, seinässä roikkuen tai vaikkapa vessaan. Ääni"tervehdyksesi" saattaa olla esim. "This is god. Stop trying, for my sake." tai aina yhtä akuutti "Sinuna pysyisin kotona.".

Lapsi on terve, kun se leikkii.

Loviisa - tökoutspoteitou

On se nyt jumankauta - jos käyt 5 krt viikossa jumpalla/lenkillä, niin paino ei liikahda mihinkään, mutta jos istut hermona kipeän jalan kanssa sohvaperunana 5 päivää putkeen, niin vaaka heilahtaa melkein 2 kg alaspäin.

Nyt siis saldo -13 kg helmikuun alusta.

Tukka takana ja viikonloppu edessä :)

(Meinasin liittää mukaan pari kuvaa yhdestä männävuosien kevätkällistä, mutta tarkempi tarkastelu osoitti, että niistä olisi tarkka photoshoppailija saanut kaivettua vaikka mitä esille, joten ei uskalla ei.)

Must on tullu... urheiluvammainen

Olin tänään puolen päivän työpalaverimatkalla Tukholmassa (jonne pääsee Tampereelta paljon nopeammin, kätevämmin ja rauhallisemmin kuin pääkaupunkiseudulle), kun vanha (viime viikkoinen) urhailuvamma alkoi taas nostaa rumaa (kanta)päätään.

Viime viikon 2 bodypump-tuntia, pilates (jolloin pystyin tuskin seisomaan kunnolla molemmilla jaloilla) sekä yht. 3 tunnin ulkoilulenkkiä ovat saaneet molemmat jalat rakoille, toisen jalan joko tulehtumaan tai muuten vain tuleen ja toisen kantapään araksi. Talk about keeping fit. Lohdutin urheilun uuvuttamaa kroppaani jo viikonloppuna ostamalla itselleni Adidaksen valkoiset tennarit (joita vaan alkoi tehdä mieli) sekä kunnon salihanskat pump-tunteja varten, mutta lahjus ei selvästikään toiminut. Ja huom! Tosinaiset eivät ostaa miesten L-kokoa pienempiä salihanskoja, siitä lähdetään. Isokourainen, minäkö?

Innostuin viikonloppuna poikkeuksellisesti myös siivoamaan huomatessani, että se pitää sormet kiireisinä ja tyhjentää päätä lähes liikunnan veroisesti, ja päädyin lopulta viemään vaatekaapista keräykseen 3 muovipussillista vaatteita ja 10 (!!) paria kenkiä. Aika yllättävää, koska vielä pari päivää sitten olisin voinut vannoa, että omistan n. 10 paria kenkiä. Lajittelun tiimoilta siivosin sitten hieman vaatehuonetta, lankkasin kaikki sitä kaipaavat kengät ja asettelin ne taisteluasetelmaan, josta on realistisia mahdollisuuksia löytääkin jotain (paitsi että heti tänä aamuna valitsin selkeästikin väärät business-kengät jalkaan, ja sain tuskissani kipittää kentältä autoon).

Nyt pitäisi enää saada autoon vaihdettua talvitassut kesäisempiin. Onko vapaaehtoisia Vianorin rangashotellille lähtijöitä?

[Pikaedit: Lääkäri kertoi kantapään olleen tulehtunut, joten viikko liikuntakieltoa ja antibiootit mukaan. Hyvä kun ei saikkulappua läpännyt kaupan päälle, mutta kielsin kun en sitä voisi käyttää kuitenkaan.]

How to spot me

Mikaela haastoi paljastamaan tuntomerkkejä itsestäni.

Nyt (ja aiemminkin) on ollut paljon liikkeellä fakta-haasteita, esim. kerro 20 faktaa jne. Tämä haaste ei käsittelekään faktoja, vaan tuntomerkkejä. Kerro yksityiskohtia itsestäsi ja jaa ne muille. Haasta sitten 5 muuta bloggaajaa tekemään sama edelleen.

1. Olen yli 180 cm pitkä ja väritykseltäni punahiuksinen. Ainoa, mikä pigmenttikoodituksista vastaavien geenien emäspareissa on mennyt hutiin, on hiusten väri, mutta senhän saa nopeasti korjattua kampaajan tai väripurnukan & kokeellisen kotikylppärin avulla.

Jos asut kämpässä, jonka kaakeleissa on punaisia tahroja, olen luultavasti asunut siellä sinua ennen (mikä on tietenkin hyvä syy laittaa rahoiksi, ts. muuttaa kämppä historialliseksi nähtävydeksi ja/tai pyhiinvaelluskohteeksi. No autographs though, please).

2. Käytän silmälaseja (tämähän erottaa minut lähes kaikista muista vuosituhansien sisäsiittoisuuden aiheuttamista silmävirheistä kärsivistä suomalaisista).

3. Puhun suomen- ja englanninsekaista jargonia ihan koko ajan. Pahin tilanne on töissä, jossa monelle toimialan termille ei edes löydy järkevää suomenkielistä vastinetta, ja kielet menevät iloisesti mullin mallin. Olemme yhden työkaverin kanssa siirtyneet molemminpuolisen harjoituksen tarpeessa non-work-related chitchatissä ranskaan, joka ei tilannetta ainakaan selkeytä.

Välillä englanninkieliset termit ja sanonnat kuulostavat paremmilta pääni sisällä, joten käytän sitten niitä (jos läsnäolijat ne ymmärtävät).

Pahin tilanne lienee puhelimessa sisareni kanssa. Hän opiskelee englantia yliopistossa (ja on siis lähes minun tasollani, terveisiä vaan sinne ikihonkien keskelle perähikiän takapihan peränurkkaan viimeiseen bajamajaluentosaliin), ja vuosien saatossa homma on intonaatioineen ja itsekeksittyine sanoineen lähtenyt niin hanskasta, että mahdollinen normaali sivustakuuntelija (tai CIA:n vakoilusateliitti) ei ymmärrä "keskustelusta" yhtään mitään. Mäy & hawke!

4. Viimeisen 3 kuukauden aikana minuun on aika suurella todennäköisyydellä voinut törmätä lenkkipolulla kuulokkeet korvissa jossain päin Tampesteria. Tai vaihtoehtoisesti jumpan jälkeen verkkarit jalassa säntäämässä ulos saliltani. Jompaa kumpaa aktiviteettia on tapahtunut keskimäärin 5 krt/vk.

5. Wappuisen päiväpiknikin jälkeen näkyvin tunnistusmerkkini on ehkä maailman seksikkäin rusketusraja, jonka sain 4 tunnin ulkoilun jälkeen. "Näytä mulle missä sullon rusketusraidat" -biisin arvoiseksi seksisymboolin symbooliksi rajani tekee sen 4 tunnusmerkkiä:

- rajan auringonpuoleinen iho on helakanpunainen, kun taas toinen puoli on kalmankalpea

- se sijaitsee oikeassa käsivarressa puolessa välissä rannetta ja kyynärpäätä (kuten kaikki parhaat rusketusrajat)

- se on käsivarteen nähden vinossa

- sitä on jostain täysin käsittämättömästä syystä vain yksi, vaikka ulkona käyneitä ja yhtä kauan auringossa olleita raajoja on kaksi

Ja ei kun bongailemaan!

Kuva.

Huoh

Huovutuslangat ovat uusia tuttavuuksia, ja totta kai sellaisia(kin) piti hamstrata. Kun halvalla saa, kannattaa ostaa (olen sel-väs-ti-kin lukenut liikaa muotiblogeja).

Kokkiohjelma-malliin kuvissa siis koppa-vasu-säilytysastia ennen ja jälkeen huovutuksen. Ei, en osaa noin hyvin käyttää photoshopia, vaan 3 kerästä lankaa tuli 2 härpäkettä, joita en uskaltanut laittaa pesukoneeseen pyörimään yhtä aikaa. Valmiin työn etureuna käännetty.

Huovutettu pinta on sileää, tiivistä ja ihanan tuntuista, joten epäilen, että toimin jatkossakin huopalankojen alennuslaarimetsästäjänä. Vaatteiden tekeminen tällä tekniikalla vaatii kuitenkin sen verran erikoisasiantuntemusta, että en siihen ole ihan heti lähtemässä. Käsityön kutistumisaste kun saattaa vaihdella jossain 10 ja 50 prosentin välillä.

Astiassa käsityömessuilta bongaamani 3 kerää ihanaa sukkalankaa, jotka ovat värien ja pehmeän materiaalin (merinovillaa ja bambua) vuoksi aivan liian ihkuja päätyäkseen sukiksi. Muutaman (neljän) aloitusyrityksen jälkeen huomasin että kakkosen puikoilla kutominen menee liian pieneksi näpertämiseksi (muutenhan käsityöt eivät tietenkään ole näpertämistä), joten vien kerät hyväksi havaittuun käsityötehtaaseen ja laitan tilauksen kivasta huivista sisään (=äiti tekee).

Koukussa

Elämänmuutosprojekti on edennyt harvinaisen mukavasti, pienestä työmatkahässäköinnistä ja sukujuhlaputkesta huolimatta. Kun on tottunut syömään kevyesti, ei raskas grilliruoka iltasella enää edes maistu, ja viimeistään seuraavana päivänä katuu jokaista suupalaa, jonka emäntä pakkosyötti. Huh ja yöh. Helmikuun alusta vaakakin näyttää -10,4 kg (kyllä, desimaalitkin lasketaan vaikka ne eivät valitettavasti pyöristy ylöspäin), ja vaatekokokin on samalla tipahtanut reippaasti. Jei.

Lupasin itselleni laukun, kun tämä kaksinumeroinen tavoite on saavutettu (bribery - it works!) ja olenkin viimeiset x viikkoa käynyt Stockmannilla hiplailemassa sopivia veskoja. Mainitsin asiasta myös kaverilleni, joka totesi lakoonisesti, että eikös sulla Loviisa ole jo aika kivasti laukkuja. So not the point.

Yritän samaan aikaan hillitä intoani käydä joka ikinen päivä lenkillä. Eihän se nyt voi olla normaalia tai edes tervettä, tarvitseehan se kroppakin lepoa. Pilates- ja circuit-tunnit työllistävät edelleen, lisäksi leikittelen ajatuksella omasta personal trainerista. Saako sellaisen tilattua kotiin jostain nettikaupasta? Hmmm.

Kaveri näki tekemäni virkatut rannekkaat, ja alkoi neuvotella itselleen omia. Pitkällä toimitusajalla, viikonloppulisillä ja out-of-office -palkalla pelottelu ei tuottanut tulosta, joten sain tilauksen sisään ja kerän ihanan keväistä Novitan Nalle-lankaa. Toinen on jo valmis ja toinen melkein finaalissa. Homma on nopeaa eikä malliakaan tarvitse enää vilkuilla. Loppukerästä suunnittelen tumppeja tai jotain pirteää huiviviritystä (mikä vaatisi tosin lisää lankaa - ja ikiliikkuja käynnistyisi taas).

Huomena pitäisi uskaltautua pumppiin, jossa olen viimeksi käynyt vuosia sitten. Viikonloppuna voikin sitten helliä kipeitä lihaksia (mahdollisesti uusi laukku kainalossa), ja pötköttää reporankana ulkona, jos lämpötila nousee oikeasti yli 15C. Jäämme odottamaan.

En gång till

Uusi tuttavuus käsityölehtien saralla, nimeltään Virkkaajan käsikirja (mutta hei, sehän on lehti, ei kirja), pääsi kotiin asti kun bongasin siitä kauniiden simpukkakuvioisten rannekkeiden mallin. Rakastan virkkaamista yli kaiken, ja jostain syystä hahmotan myös virkkuumalleja paljon puikkotöitä paremmin.

Samaa mallia lehdessä edustivat myös hattu ja kaulaliina. Virkkasin hatun, ja kuin ihmeen kaupalla siitä tuli jopa meikäläisen superdome-kupoliin liian iso. Kastelu lämpimällä vedellä (villa kutistuu?) ei auttanut mitään, joten ideoita uusista tehokeinoista otetaan mieluusti vastaan. Langan väri miellyttää kovasti, se on siniharmaan farkkumainen, tosin hieman liian jäykkä ja villainen omalle iholleni. Mutta myös lämmittää kovasti. Ei siis anneta pikkuseikkojen kuten lievän epäkäytännöllisyyden haitata elämää.

Alkaisko käsityöt riittää tältä erää.

I blog, therefore I am

Mistä tiedät, että bloggaus on vallannut elämäsi?

Mielesi alkaa tehdä nahkarannekeita ja gladiaattorisandaaleja, mutta et tiedä tarkalleen miksi.
Löydät viikon päästä kotoasi nahkarannekkeen, jonka olit jo unohtanut ostaneesi.
Käyt vähintään kerran päivässä lukemassa Blogilistan uudet päivitykset.
Päiväsi menee pilalle, jos oman blogisi päivitykset eivät nouse listalle.
Tunnet muotibloggaajien elämänmenoa paremmin kuin kavereidesi.
Tiedät, millainen on kenenkin muotibloggaajan oma tyyli.
Valokuvat omista käsitöistäsi näyttävät amatöörimäisiltä ja epäesteellisiltä.
Sinua harmittaa, jos et ole ehtinyt päivittää blogiasi viikkoon.

Mietit säännöllisesti uusia bloggausaiheita.

Bloggaaminen on mielestäsi sosiaalinen harrastus.
Seuraat blogisi lukija- ja kävijämääriä.
Vastaat jokaiseen blogisi kommenttiin.
Sinulla on useampi kuin yksi blogi.

Siis en tietenkään tässä kenestäkään tietystä ihmisestä puhu...

Löytyykö listalle jatkoa?

psst. Ja minä kun luulin, että mulla on paljon turha kosmetiikkaa. Tsiisus.

Kuva.

Mambo - I miss you!

Käsityö-OCD:ni etenee kiihtyvää vauhtia.

Novitan iki-ihanasta Mambo-langasta olen kutonut kahdet tumput, yhden laukun ja kaulaliinan. Olin harmissani, kun paksun, pehmeän ja helposti kudottavan langan valmistus lopetettiin (enkä ole yksin), koska varsinkin tumppujen teko langasta lähentelin terapeuttisuudessaan lauantai-iltapäivän Frasier-putken katsomista tai reipasta kävelyretkeä keväisessä perinnemetsässä.

Punainen on minulle hieman hankala väri. Hankalaksi sen tekee siis se, etten osaa käyttää sitä (pitäisikö pyytää Freyalta muutama vinkki?). Punainen on selkeä voimaväri, energian ja go-get-them-asenteen ilmentymä, ja sellaisena mitäänsamattomalle minälleni aivan liian kovia lupauksia herättävä. Käytän punaista sen eri variaatioissa (pinkki, fuksia, possunpunainen, you name it) paljonkin urheiluvaatteissa, koska kuvittelen ylioptimistisesti sen tuovan hitusen extraenergiaa reenaamiseen - mutta yleensä mennään kuitenkin rikoo on riskillä ruma -linjalla.

Mielikuvituksellisen (mustan) toppatakkini kanssa nämä lämpimänpunaiset asusteet ovat kuitenkin päässeet ulkoilemaan useampaankin kertaan. Olen täysin rakastunut noihin tumppeihin, ja vaikka harkitsin alunperin antavani samanlaisen vihreät lahjaksi, taidan mustasukkaisen langan valmistuksen lopettamisesta pitää ne itse. Muahahhahhaa.

Sinistä puuterilunta

Jo jonkin aikaa puikoilla ollut huivi on nyt kudottu valmiiksi, pingoitettu ja kasteltu, melkein päätelty, ihasteltu, käytetty kerran, rypistetty ja pingoitettu uudelleen.

Kokoa sille kertyi n. 180 kertaa 60 cm, ja niin ison huivin käyttö on jotenkin todella hankalaa. Joko huivi on liian lyhyt, etkä saa sitä rypistymättä kierrettyä ympärille, tai olkapäät ovat väärän muotoiset, eikä huivi suostu asettumaan paikalleen. Puhumattakaan siitä, että huivista saisi vähänkään järkeviä kuvia.

Liitettyäni kuvia blogiin huivin kuvio alkoi näyttämään hämmästyttävän tutulta, kunnes hoksasin, missä olin nähnyt sen aiemmin. Soikka teki samantyylisen huivin, mutta oranssista langasta (mielestäni ei ihan sama malli kuitenkaan) :)

Jatkoa seuraa (yes, there are more...).

Viikonloppuviritelmiä

Viikonloppu on mennyt vallan mainiosti. Eilen hilpaisin aamupäivällä Lielahden Intersportiin ostamaan uusia urheiluvaatteita. Pirteä keväänvihreä ulkoilutakki oli ollut hankintalistalla jo jonkin aikaa, ja kaverikseen kassiin se sai yhdet Röhnischin kahisevat housut, 3 jumppapaitaa, sukkia ja paitoihin mätsäävän juomapullon (kyllä, tekstiilit rulettaa).

Liikunta itsessään jäi "vain" neljään kertaan, josta annan itselleni kuitenkin täydet pisteet, koska viikko oli töiden puolesta aivan mahdoton. Loviisa, duuz pua.

Toiseen tämänhetkiseen obsessiooni, käsitöihin, liittyen olen myöskin saanut aikaan jotain konkreettista. Tarvtaan vain liukuvärjättyä (hän lausuu, toivoten kuulostavan proffilta tai olevansa edes oikeassa) sukkalankaa, kylmät ranteet ja sukkapuikot, ja voila, epämääräinen viherkukertava viritys on valmis.

Kuvasin ne siten todella kekseliäästi ja paikalta liikahtamatta tietokoneen päällä. Mallia on hieman vaikeaa saada kunnolla kuvaan, mutta peruspuikula rannejoustoneuleella ja peukalorei´illä (voi jättää pois jos peukalo on keskellä kämmentä - tosin silloin jäävät nämäkin tekemättä).

My wrists will never go cold again.